Nro 4-2013
Luokittelu: Varsinais-Suomi, Satakunta ;  Alue-esittelyt ;  Nähtävyydet ;  Luontokohteet ;  Aina ; 
Avainsanat: Satakunta, kylä, Onni kutsuu kylään, Unaja, Irjanne, Ahlainen, Reposaari, Lankoski, Merikarvian kirkonkylä, Pohjanlahden Rantatie


Ahlaisten vanha postitie Porissa. Kuva: Sari Uoti

Rantatien kylissä historia herää eloon

Pohjanlahden Rantatien nauhassa on lukuisia helmiä. Niihin lukeutuvat Satakunnan maakunnan historialliset kylät, jotka henkivät mennyttä, mutta elävät silti tiukasti nykyajassa.


  Länsirannikkoa pitkin ja Satakunnankin läpi kiemurtelevan Pohjanlahden rantatien varrelle sattuu useita idyllisiä pikkukyliä, joista osalla on takanaan satoja vuosia historiaa. Satakunnan kylissä elävät vielä yhteisöllisyys ja vahvat paikalliskulttuurit, jotka pitävät kylät elinvoimaisina ja aktiivisina. Matkailijalle satakuntalaiset kylät ovat kiehtovia keitaita, joissa saa kokea yhdistelmän mennyttä maailmaa sekä nykyaikaista maaseutuelämää.

Unaja kuin silloin ennen

  Rauman Unajan kylä kuuluu alueen vanhimpiin – se on perustettu ilmeisesti jo 1200-luvulla, ja kylää on toisinaan pidetty jopa Rauman kaupungin edeltäjänä. Unajassa toimi aikoinaan kauppasatama ja kestikievari, joka oli toiminnassa vielä 1800-luvulla.

  Unaja on nykyäänkin elävä ja aktiivinen kylä, jossa historia elää vanhojen rakennusten seinissä ja perinteisessä maalaismaisemassa. Unaja on määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi, sillä kylä on säilyttänyt hyvin perinteisen luonteensa. Historiallisen kyläkeskuksen muodostavat kylää halkovan tien varrella sijaitsevat hyvin säilyneet vanhat tilat, joista Helon tilan historia ulottuu aina 1600-luvulle saakka.

  Unajassa saa hyvän käsityksen siitä, miltä Satakunta on näyttänyt muutamia satoja vuosia sitten, sillä rakennuskannan lisäksi historiallinen maisema on pysynyt samana ja aikoinaan käytössä olleet pelto- ja niittyalueet ovat edelleen suurelta osin viljelykäytössä. Historialliset viljelykset sijoittuvat Unajanjoen halkomalle tasangolle, jota reunustavat kallioiset metsäaukeat.

  Vaikka Unaja kunnioittaa perinteitä, siellä eletään vahvasti nykyaikaa. Kesäisin kylän sydämenä sykkii Unajan viihdepuisto, jossa järjestetään konsertteja, kesäteatteriesityksiä ja muita tapahtumia.

Irjanne kosken partaalla

  Eurajoen ja vanhan maantien risteyksessä, kosken partaalla, sijaitsee idyllinen Irjanteen kylä paikalla, joka vielä keskiajalla oli meren rannalla. Kylä asutettiin jo varhaiskeskiajalla ja sen maisemaa leimaavat kylää ympäröivät ns. rintapellot sekä jokivarren mylly- ja sahapaikat. Irjanne onkin Satakunnan vanhimpia tunnettuja sahanpaikkoja.

  Irjanteella on säilynyt paljon kylän vanhaa rakennuskantaa. Kylän keskeisiä elementtejä ovat vanha tie jokimaisemineen, punamullattu, Satakunnan vanhin puukirkko sipulikupolisine kellotapuleineen, kotiseutumuseona toimiva lainamakasiini, ruiskuhuone, meijeri, Faltun saha ja mylly sekä keskustan maatilojen vanhat rakennukset. Faltun saha ja mylly ovat edustavia esimerkkejä pienimuotoisesta kotiteollisesta tuotannosta, jota talonpojat harjoittivat menneinä vuosisatoina.

  Vanha kirkko on vielä nykyisinkin kylän keskeisin rakennus, ja toiminta kirkon seudulla on vilkasta erityisesti kesäaikaan. Kyläläisille kirkko on tärkeä rakennus, josta ollaan ylpeitä ja jonka aluetta hoidetaan talkoovoimin. Kesälauantaisin kirkon kellot soittavat perinteiseen tapaan pyhän alkamisen merkiksi. Museoalue on matkailijalle mielenkiintoinen vierailukohde ja siellä vieraileekin kesäisin paljon historiasta kiinnostuneita turisteja.

Merelliset Ahlainen ja Reposaari

  Porin pohjoisimman kaupunginosan Ahlaisten kirkonkylä on valtakunnallisesti tunnustettu, merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö, jossa silmiinpistävää ovat kylän taidokkaasti veistetyt puutalot ja perinteiset lauta-aidat kivitolppineen. Historia ja meren läheisyys ovat käsin kosketeltavissa, ja luontomatkailulle on Ahlaisissa otolliset olosuhteet: erimittaisille vaelluksille sopiva ulkoilureitistö, 9-väyläinen frisbeegolfrata sekä hyvät melonta- ja uintimahdollisuudet houkuttelevat pysähtymään Ahlaisiin ja kokemaan ainutlaatuisen kylätunnelman.

  Porin Reposaari on omaleimainen paikka, kuin kaupunki kaupungissa. Suojainen, syvä satama on omiaan kutsumaan veneilijöitä, mutta saareen pääsee nykyisin myös tietä pitkin. Reposaaressa kannattaa vierailla jo upeiden merimaisemien vuoksi, mutta myös kylän puutaloidylli ja omalaatuinen luonto ovat kokemisen arvoisia.

  Reposaaren kasvillisuus poikkeaa mannersuomalaisesta. Reposaaressa toimi aikoinaan vilkas satama, ja purjelaivojen mukana saareen kulkeutui painolastimaata ja sen mukana erikoisia paarlastikasveja, joita ei muualla Suomessa tapaa. Saaren lauhkea meri-ilmasto ja pitkä kasvukausi ovat lisänneet eksoottisten lajien selviämismahdollisuuksia, ja nykyisin saaren painolastikasvistoon kuuluu noin 75 lajia. Nämä lajit ovat onnistuneet vakiinnuttamaan asemansa kaukaisen Suomen saarella, jonne viimeiset purjelaivat tulivat noin 70 vuotta sitten. Tyypillisimpiä Reposaaren painolastikasveja ovat nuokkukarhiainen, isomesikkä, ketotyräruoho, rohtorasti, jaakonvillakko, sirppi- ja nurmimailanen sekä valkomesikkä.

Tiivis yhteisö tuo turvallisuutta

  Matkallaan kohti Pohjanmaata ja pohjoista Suomea Pohjanlahden rantatie kulkee meren rannikkoa hyväillen, läpi Merikarvian kirkonkylän ja kunnan idyllisten rantakylien. Omanlaistaan murretta puhuvat merikarvialaiset ovat aktiivista ja yritteliästä väkeä, ja Merikarvian 11 kylässä tehdään jatkuvasti töitä yhteisöjen viihtyvyyden parantamiseksi, kertoo Merikarvian Kylät ry:n puheenjohtaja Anne Vastamäki-Ahola. Kylissä on mm. rakennettu jääkiekkokaukaloa ja kiipeilytelineitä lapsille, perustettu kylän yhteinen mattojen pesupaikka, siistitty paikkoja yhteisvoimin ja pystytetty yhdenmukaisia postilaatikkorivejä. Jopa riippusilta yli Merikarvianjoen on saatu aikaiseksi Lankoskella.

   – Kyllä täytyy sanoa, että Merikarvialla kylätoimikunnat ovat hyvin aktiivisia. Kaikki kylät toimivat keskenään ja tekevät yhteistyötä – joka vuosi järjestetään jotain ohjelmaa, Anne Vastamäki-Ahola sanoo.

Liekö yritteliäisyys peräisin Merikarvian Ylikylästä kotoisin olevalta kauppaneuvos Antti Ahlströmiltä, joka aloitti liiketoimintansa kotikunnassaan. Mm. nykyisin kahvilana toimiva kahvimylly oli suurliikemiehen ensimmäisiä liikeyrityksiä.

Anne Vastamäki-Ahola sanoo, että Merikarvialla kylät ovat tiiviitä yhteisöjä – seikka, jolla on hyvät ja huonot puolensa.

– Sillä, että ihmiset tuntevat toisensa ja tietävät toistensa asiat, on omat hyvätkin puolensa. Kun väki vähenee ja vanhenee, tulee tärkeämmäksi pitää toisista huolta. Siinäkin asiassa merikarvialaiset ovat hyviä.



Tekstin kirjoittiMatleena Ikonen


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »