Nro 4-2012
Luokittelu: Varsinais-Suomi, Satakunta ;  Alue-esittelyt ;  Nähtävyydet ;  Museot, kirkot ; 
Avainsanat: Aboa Vetus & Ars Nova, Turku, keskiaika, Hämeen Härkätie


Keskiaikainen Luostarin jokikatu kulkee nykyisen museon halki. Sen varrella on edelleen nähtävillä kivitalojen perustuksia. Kuva: Aboa Vetus & Ars Nova, Jari Nieminen

Härkätietä myöten Turkuun

Turku oli keskiajalla vilkas kaupan ja hallinnon keskus. Linnan myötä kaupungissa oli kruunun virkamiehiä, sotaväkeä ja aatelisia ja tuomiokirkko oli alueen kirkollisen elämän sydän. Aboa Vetus & Ars Nova -museo johdattaa keskiaikaisen kaupungin elämään.


  Turkuun saavuttiin Ruotsista ja kauempaa Itämeren rannoilta merta pitkin. Maitse kaupunkiin johtivat tärkeät reitit Hämeestä, Satakunnasta ja Uudeltamaalta. Turun ja Hämeen linnat yhdistänyt Hämeen härkätie päättyi, kuten muutkin maareitit, suurtorille keskiaikaisen Turun ytimeen.

  Hämäläinen talonpoika, joka toi kaupunkiin myyntiin vaikkapa tervaa tai turkiksia saattoi jatkaa kulkuaan aivan torin vieressä sijaitsevaan Luostarikortteliin. Se oli kaupungin vauraimpien kauppiaiden asuinpaikka. Saksalaisten ja ruotsalaisten porvarien komeat kivitalot reunustivat Luostarin jokikatua, yhtä keskiaikaisen Turun pääväylistä, joka yhdisti torin alueen kauppiaiden kortteliin.

Historian kerroksia

  Osa Luostarikorttelin kaduista ja rakennuksista on edelleen olemassa Aboa Vetus & Ars Nova -museossa. Kaupunki on palanut ja rakennettu uudelleen monta kertaa sitten keskiajan, mutta museossa Luostarin jokikadun varrella seisoo useiden kivisten asuinrakennusten jäänteitä. Ne otettiin museokäyttöön arkeologisten kaivausten jälkeen 1990-luvulla.

  Rakennusten kellarit sijaitsivat alun perinkin osittain maan pinnalla. Ne olivat rakennusten keskiaikaisten asukkaiden, kauppiasperheiden, varastotiloja. Aikojen kuluessa ylemmät, asuinkäytössä olleet kerrokset ovat tuhoutuneet. Niistä on jäljellä joitakin seinärakenteita ja osia lattiapinnoista. Käyttöaikanaan rakennukset olivat luultavimmin kaksikerroksisia, osa kolmikerroksisia.

  Muutamat museon alueella olevista keskiaikaisista rakennuksista ovat olleet käytössä aina 1920-luvulle asti, kun taas toiset haudattiin maan alle kaupunkia uudistettaessa jo 1600-luvulla. Tämä tekee museota ainutlaatuisen kerroksellisen – esimerkiksi 1390-luvulta peräisin olevassa, vanhinta rakennusvaihetta edustavassa kellarissa, voi nähdä myös 1800-luvun lopulla toimineen kylpylän vesiputkia tai 1900-luvun betonirakenteita.

Esineet kertovat elämästä

  Museon alueelta tehdyt kymmenet tuhannet esinelöydöt kertovat Luostarikorttelin asukkaiden elämästä. Suurin osa maasta löytyvistä esineistä on ihmisten pois heittämiä, rikkinäisiä tavaroita, oman aikansa roskaa. Ruoan valmistuksessa ja tarjoilussa käytettiin keramiikka-astioita ja puisia kimpiastioita. Lasipikareiden sirpaleet paljastavat alueen porvarien vaurauden. Lasi oli keskiajalla hyvin arvokas materiaali, ja hienoja, koristeltuja lasipikareita tuotiin Turkuun nykyisen Saksan alueelta ja jopa Italiasta asti. Luut ja nahanpalat kertovat paitsi keskiajan eläimistä, myös ihmisten ruokavaliosta ja heidän valmistamistaan tarve-esineistä.

  Aboa Vetus & Ars Novan raunioalue on poikkeuksellinen tila. Matalat kellarit, rakennuksista pihamaille ja kujille johtavat portaikot, keskiaikaiset kadut ja aukiot antavat tilaa mielikuvitukselle. Emännän vyöllä keinuneet avaimet, vuosisatoja sitten veistetty kaarnavene tai kaivosta löytynyt puuämpäri ovat osa keskiaikaisen ihmisen tarinaa, jota museo välittää kävijöilleen. Tässä museossa jos jossain voi kokea, että menneisyys on kuin toinen maa.



Tekstin kirjoittiUlla Clerc ja Johanna Lehto-Vahtera


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »