Nro 1-2011
Luokittelu: Savo ;  Alue-esittelyt ;  Nähtävyydet ;  Museot, kirkot ;  Aina ; 
Avainsanat: Pohjois-Savo, Iisalmi, Juhani Aho, Koljonvirta

Iisalmen kaupungilla runsaasti syytä juhlaan


Iisalmen Paloisvirta

Iisalmi - kansalliskirjailijan kotiseutua

Saimaan ja Päijänteen latvavesillä sijaitseva Iisalmi tunnetaan elinvoimaisena 22 000 asukkaan savolaiskaupunkina, joka sykkii Ylä-Savon toiminnallisena keskuksena. Elämää Iisalmessa värittää aito savolainen mentaliteetti, johon kuuluu välittömyys, lupsakkuus sekä hersyvä huumori. Asiat tehdään pilke silmäkulmassa.


  Iisalmen juuret ulottuvat kauas menneisyyteen, aina vuoteen 1627, jolloin Iisalmen kirkko- ja hallintopitäjä perustettiin. Reilu pari sataa vuotta myöhemmin perustettiin Iisalmen kauppala pienelle, 24 hehtaarin kokoiselle, pappilan tilasta erotetulle lahjoitusmaalle.

  Ensimmäinen kaupunkijulistus oli laadittu jo vuonna 1856, mutta senaatti ei kuitenkaan sitä hyväksynyt. Kaupungiksi pääsyä jouduttiin anomaan vähintään viisi kertaa, kunnes keisari Aleksanteri III viimein vuonna 1891 armollisesti määräsi kauppalan muutettavaksi kaupungiksi. Lokakuussa 2011 tulee siis kuluneeksi 120 vuotta kaupungin perustamisesta.

  Iisalmen kaupungilla on tänä vuonna peräti kaksoisjuhlavuosi. Kaupungin 120-vuotisjuhlien lisäksi tulee syksyllä 150 vuotta lapsuutensa Iisalmessa viettäneen kansalliskirjailija Juhani Ahon syntymästä. Iisalmen kaupunki juhlistaa Juhani Ahon ja Iisalmen kaupungin merkkivuotta useilla tilaisuuksilla, luennoilla ja seminaareilla sekä nuorille kirjoittajille suunnatulla Juhani Ahon hengessä –kirjoituskilpailulla. Lisäksi Maarianvaaran kesäteatteri esittää Mansikkaniemessä heinäkuussa kansalliskirjailijan teokseen perustuvaa näytelmää Rautatie.

Juhani Aho ja Iisalmi

  Juhani Aho oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija ja hänet tunnetaan erityisesti esikoisromaanistaan Rautatie. Suosittuja olivat myös Ahon lyhyet novellikertomukset eli lastut, joista tunnetuin on Siihen aikaan kun isä lampun osti. Kirjailijan uransa ohella Aho toimi myös lehtimiehenä ja suomentajana. Yksi hänen tunnetuimpia käännöstöitään on Zacharias Topeliuksen kirjoittama Välskärin kertomuksia –romaanisarja.

  Juhani Aho, alkuperäiseltä nimeltään Johannes Brofeldt, oli muuttanut nelivuotiaana Lapinlahden Väärnin pappilasta Iisalmen Mansikkaniemen pikkupappilaan. Mansikkaniemessä Brofeldtien perheen elämä keskittyi pitkälti hengelliseen toimintaan, sillä Juhani Ahon isä oli pappi ja äitikin syvästi uskonnollinen. Isä oli tunnettu savonkielisistä saarnoistaan, joita hän piti vapaasti puhuen, ilman saarnanuottia höystäen niitä konkreettisen arkielämän esimerkeillä. Perheen uskonnollinen vakaumus heijastui myöhemmin myös Juhani Ahon kirjalliseen tuotantoon.

  Brofeldtit muuttivat Vieremällä sijaitsevaan Kyrönniemen erämaapappilaan Juhani Ahon ollessa 15-vuotias. Siellä asuessaan Aho kävi usein eräretkillä hyvän ystävänsä kanssa. Elämä Kyrönniemen korpipappilassa tuntui Juhani Ahosta ajoittain yksitoikkoiselta ja yksinäiseltä, erityisesti Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen. Myöhemmissä teksteissään hän kuitenkin ilmaisi kaipaavansa Kyrönniemeen takaisin, sillä hän kuvailee sitä paikaksi, josta ei olisi koskaan pitänyt lähteä pois.

Juhani Ahon museo

  Juhani Ahon elämää esittelee Iisalmessa Juhani Ahon museo, joka sijaitsee Ahon entisessä lapsuudenkodissa, Mansikkaniemen pikkupappilassa. Museona se on toiminut vuodesta 1958 lähtien, ja sen sisustus on ajan hengen mukainen. Museon kokoelmiin sisältyy noin 500 esinettä, jotka on koottu Ahon suvulta ja Iisalmen pappilasta. Esillä on muun muassa Juhani Ahon käyttämä kirjoituskone sekä hänen kalastusvälineitään.

  Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta on Helsingin poliisilaitoksen Juhani Aholle myöntämä polkupyörän rekisteriote. Pyöräily oli Ahon nuoruusvuosina Suomessa verrattain uusi ja harvinainen harrastusmuoto ja säädelty lailla. Aho kuului ensimmäisiin polkupyöräharrastajiin ja olikin harrastuksessaan varsin innokas.

Kuuluisa Koljonvirta

  Juhani Ahon museo sijaitsee kuuluisalla Koljonvirran alueella. Koljonvirta tunnetaan erityisesti Suomen sodan aikaisena taistelupaikkana. Suomalais-ruotsalainen armeija kukisti Koljonvirralla eversti Sandelsin johdolla ylivoimaisen venäläisosaston, joka yritti päästä siltaa pitkin virran yli. Vuonna 1808 käyty taistelu oli Suomen sodan viimeisimpiä taisteluita. Moni muistaa sen erityisesti Johan Ludvig Runebergin kirjoittamista Vänrikki Stoolin tarinoista, joissa päähenkilönä esiintyi yksinkertainen, mutta urhea Sven Dufva.

  Koljonvirran alueella voi edelleen nähdä lukuisia merkkejä kuuluisasta taistelusta. Siellä voi tutustua muun muassa venäläisten rakentamien korsujen jättämiin painaumiin sekä tykistöasemien jäänteisiin ja tykkipattereiden sijaintipaikkoihin. Koljonvirran alueella kulkee opastettu historiapolku, jonka varrelta löytyy lukuisia Koljonvirran taistelusta kertovia historiatauluja.

  Taisteluun voi tutustua myös virran vastarannalla leirintäalueella sijaitsevassa Koljonvirran multimediateatterissa. Sopimuksesta näytettävä elokuva vie todentuntuiselle aikamatkalle vuoden 1908 taistelun tapahtumiin. Teatteriin mahtuu kerralla enintään 50 henkilöä ja esitys kestää noin tunnin.



Tekstin kirjoittiSuvi Roselli


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »