Nro 3-2010
Luokittelu: Varsinais-Suomi, Satakunta ;  Erikoishaastattelut ;  Ruokailu, majoitus ;  Aina ; 
Avainsanat: Uusikaupunki, Gasthaus Pooki, Simo Reijonsaari, kokki

Kesäkaupungin huippukokki vastaa

Kesä kokin silmin

Kesälomalla nautitaan, rentoudutaan ja syödään hyvin. Toisille kesä tietää vuoden kiireisintä aikaa. Kävimme tapaamassa uusikaupunkilaisen Gasthaus Pookin isäntää näin kesän kynnyksellä.


  Mitä ruoka sinulle merkitsee, keittiömestari ja majatalon isäntä Simo Reijonsaari?
  Simo katsoo kysyjää vähän hölmistyneenä ja vastaa yksiselitteisesti: ”Elinehtoa!”
  – Jos ei joka päivä mieti ruokaa, siinä menee elinkeino. Olen ollut jo 40 vuotta keittiössä, joten ruoka on minulle aika kova juttu. Metsästämässä ollessakin mietin ympärilleni katsellen, että voisiko tuota ja tuota syödä.

  Mitä keittiömestari itse syö?
  – Tänään söin aamulla Weetabixia ja omatekemää mansikkahilloa. Kymmenen aikaan otin uunista sämpylöitä, ja söin samalla kaksi. Päivällä söin lohta ja illalla syön kasvissalaatin. Syön yleensäkin paljon kasviksia ja kalaa, kuten siikaa ja silakkaa. Mielestäni joka päivä tulisi syödä vähintään yksi kunnon ateria. Metsästysretkelläkään en tyydy hiillosmakkaraan. Olenkin suosittu henkilö hirviporukoissa, koska mukanaolostani johtuen illalla istutaan nauttimaan kunnon liha-ateria viinin kera. Ja kaikki ovat tyytyväisiä.

  Mistä raaka-aineesta valmistat mieluiten ruokaa?
  – Kalasta yleisestikin, mutta eritoten ahvenesta, joka on pomminvarma.

  Mitkä ovat Pookin vahvuudet?
  – Teemme itse hyvin pitkälti kaiken ruuan, emmekä käytä valmiita komponentteja. Pyrimme saamaan ainekset meille mahdollisimman raakana ja mahdollisimman läheltä. Lähialuilta saamme kaiken tuoreen kalan ja satokauden alettua kasvikset sekä yrtit, joita pienissä määrin kasvatamme myös itse. Pookin Specialiin tarvittava marenki tulee U:gin Marengista ja silloin tällöin saamme paljon käyttämäämme lammasta Säkylästä. Talvella 70 prosenttia myymästämme oluesta on paikallisen panimon Prykmestar-olutta. Kesäisin valikoimaa laajennetaan, jolloin meiltä saa myös mm. naapurikaupungista tuotettua Laitilan Wirvoitusjuoman Kukkoa.

  – Olemme saaneet asiakkailta runsaasti kiitosta, sillä Pookin Piha on monella tavoin erilainen kaupunkiterassi. Siellä on mahdollisuus istua rauhassa, jos haluaa. Sieltä löytyy aurinkoisia ja varjoisia paikkoja sekä tarvittaessa katetun osan alta sateensuojaa.

Mitä itse tilaat syödessäsi ravintolassa?
– Yleensä valitsen jotain sellaista, mitä en itse tee tai mitä en ole koskaan nähnytkään. Jos valmistustapa ei selviä syödessä, kysyn sitä henkilökunnalta. Nykyään salihenkilökunnankin pitää tietää niin ruuasta kuin viineistä.

  Mitä haluaisit oppia tekemään?
  – Itämainen keittiö kiinnostaa. Olisi hienoa päästä Thaimaahan kokkikouluun. Siellä makujen rakentaminen on erilaista, mutta sielläkin käytetään paljon kasviksia ja kalaa Voisin sitten täällä maustaa ruokaa sikäläisittäin. Erilainen maustaminenhan ei poista lähiruuan arvoa.

  Miten ruokalajit saavat nimensä Pookissa?
  – Meillä ei nimien kanssa kursailla. Ruuan nimen pitää kertoa, mitä se on. Poikkeuksen tekee Pookin Special, joka on jo käsite. Kesäksi meille on tulossa myös Ämpärporin Hättänen. Riittävän koominen nimi saa asiakkaat kysymään sen selitystä, minkä kertominen kuuluu asiaan.

  Uudistatteko ruokalistaanne kesäksi?
  – Kevät on tuskallista aikaa, olo on suorastaan jakomielinen. Mieli tekisi uudistaa listaa, mutta kesäksi sitä pitää uudistaa vain hyvin maltillisesti. Usein tulee asiakkaita, jotka ovat syöneet edellisenä kesänä esimerkiksi siikaa tai valkosipulisilakoita ja haluavat ehdottomasti samanlaisen annoksen. Jos olemmekin poistaneet sen listalta, on pettymys lähes ylitsepääsemätön.

  – Talvella asia on toisin. Kanta-asiakkaat kaipaavat vaihtelua, ja siksi järjestämme erikoisviikkoja jonkun teeman ympärille. 

  Mikä tuo kesän Pookiin?
  – Kesäihmiset, niin työntekijät kuin asiakkaat. Kesähenkilökunnan kanssa aloitetaan joka vuosi alusta. Väki on nuorta ja kokematonta, jonka ajatusmaailmakin on aivan erilainen. Joudun joka kevät muistuttamaan itselleni, että nyt työntekijät tarvitsevat taas toisenlaista opastusta. Se kuitenkin tuo väriä tähän touhuun ja silloin itsekin aina nuortuu.

  – Pookin asiakkaat vaihtuvat totaalisesti kesällä. Juhannuksesta koulujen alkamiseen asti uusikaupunkilaiset kanta-asiakkaat ovat mökeillään ja lomamatkoilla, ja silloin puolestaan kesäasukkaat ja matkailijat viihtyvät Uudessakaupungissa. Osa kesäasiakkaistakin on vakiokävijöitä, kuten monet Crusell-viikon vieraista.

  – Kesäisin ei päivällä syödä raskaita ruokia. Yleensä ihmiset syövät salaattia ja kalaa, jotka ovat nyt ”in”. Ravintolassa käydään nykyään niin usein, ettei silloin tarvitse ottaa sitä ”pakollista” pihviä.

  Mikä on ollut pahin mokasi kokkina?
  – Silloin meillä oli vielä Pookin Ranta aivan vierassataman vieressä. Meitä oli pyydetty järjestämään siellä Porsasjuhlat. Olin laittanut lehti-ilmoitukseen tekstin, että meillä on possu ja kokki kuumana. Kokonainen, kypsä porsas oli ollut grillin päällä kuumenemassa. Kun siinä iskin veitsen porsaan selkään, valui sieltä viitisen litraa sulaa rasvaa grilliin leimahtaen hurjasti leimuaviksi liekeiksi. Asiakkaat joutuivat poistumaan kiireesti terassilta sankan savun takia. Saimme nostettua porsaan grillistä maahan laitetulle foliolle, mutta silloin possu hajosi tuhansiksi palasiksi. Mainos siis kävi todella toteen! Onneksi paikallislehdet eivät uutisoineet tapauksesta. Sen jälkeen olen keskittynyt enemmänkin rosvopaistin tekemiseen. 

  Mikä on ollut suurin onnistumisesi keittiössä?
  – Se ettei tällä kertaa epäonnistunutkaan, Reijonsaari heittää naureskellen.

  – Kyllä se oli tasavallan presidentin päivällisen valmistaminen edelliskesänä. Tarjosimme Tarja Halosen seurueelle Rintalan lammasta, savusampi-moussetta ja sammenmätiä. Muuten esitellessäni aluksi aterian ruokalistaa Halonen lausahti, että tämän miehen kanssa ollaan kavereita ennestään! Minua oli nimittäin vuosia aiemmin pyydetty puhumaan Haloselle yrittäjien edustajana hänen poiketessaan Uudessakaupungissa presidentinvaalikiertueellaan. Kehuin silloin hänelle, että täällä voidaan syödä tuoretta, paikallista mätiä sammenkasvatuksesta johtuen. Tästä hän muisti minut. Tuo yllättävä lausahdus kevensi ruokailun alussa vallinnutta, hieman jännittynyttä ilmapiiriä huomattavasti!



Tekstin kirjoittiEeva Oksman


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »