Merellinen Loviisa on Suomen paras pikkukaupunki

Vuonna 1745 perustettu Loviisan kaupunki sijaitsee noin 87 km päässä Helsingistä itään. Kaupungin keskustaa hallitsevat kulttuurihistorialliset rakennukset, linnoitusten muurit ja vanhat puutalokorttelit.

Loviisalaisten olohuoneena toimii Loviisan Laivasilta. Alueella on rivillinen vanhoja suola-aittoja, joissa on kesäisin avoinna Merenkulkumuseo, ravintola-kahviloita ja näyttelyitä. Laivasilta on myös pakettijahti Österstjernanin kotisatama, ja satamassa sijaitsee myös Loviisan vierassatama. 

Ruotsinpyhtään kirkonkylässä, noin 17 km Loviisan keskustasta itään, on historiallinen ruukkialue Strömforsin ruukki vuodelta 1695. Alueen vanhoissa asuin- ja tuotantorakennuksissa on nykyään pajamuseoita ja käsityöläisten pajoja. Lisäksi ruukissa on puukirkko, ravintoloita sekä erilaisia majoitustiloja. Strömforsin ruukin alue tarjoaa myös laajat mahdollisuudet retkeilyyn ja ulkoiluun. 

Monipuolisia näyttelyjä

Yli 260 vuotta vanha Svartholman merilinnoitus sijaitsee noin 10 km kaupungin keskustasta, Loviisanlahden suulla. Linnoitussaari on suosittu koko perheen retkeilykohde, jonne pääse yhteysaluksella Loviisan Laivasillalta. Saarella on esillä sen historiaa esittelevä mielenkiintoinen näyttely. Svartholmassa järjestetään opastettuja kävelykierroksia ja lapsille on tarjolla lastenseikkailuja. Saarella palvelee myös kesäravintola. 

Bongan linnassa on esillä värikästä taidetta. Professori, taiteilija Riitta Nelimarkan ateljee- ja työtila sekä näyttelygalleria sijaitsevat venäläiskaudella rakennetussa patriisilinnassa, aivan Loviisan keskustassa. Galleria on avoinna yleisölle kesällä ja ympäri vuoden tilauksesta ryhmille.

Loviisan kaupungin museo eli Komendantintalo on talokaunotar vuodelta 1755, jonka maksuttomat näyttelyt esineistöineen esittelevät Loviisan historiaa läpi vuosisatojen. Talon ulkopuolella sijaitsee Komendantin puutarha, jossa kasvaa vanhoja hyöty- ja koristekasveja 1700- ja 1800-luvun hengessä.

www.stromforsinruukki.com
www.bonga.fi
www.visitloviisa.fi 

Teksti: Eeva Oksman