Nro 4-2018
Luokittelu: Aina ; 
Avainsanat: kolumni, Saanan samoiluja, Saana Jaakkola, some, somekäytös, syksy

Saanan samoiluja



Syksy lääkitsee somemyrkytystä

Tänä kesänä tein jotain ennenkuulumatonta: pidin kahden kuukauden loman ensimmäistä kertaa yrittäjänelämäni aikana.

Vaikka ensin palkaton omaloma vähän jännitti, ei kesän aikana kerättyjä kokemuksia voi mitata rahassa. Parasta oli kuitenkin se, että reissasin Suomessa (ja vähän Suomen ulkopuolellakin) niin tiiviiseen tahtiin, ettei somessa roikkumiselle jäänyt aikaa. Silloin tällöin latasin kuvan Instagramiin ja muutaman Facebookiin. Uutisotsikot luin vain harvoin, eikä suurimman osan ajasta minulla ollut hajuakaan, mistä somessa ja mediassa kohistiin.

Ja alle vuorokausi kotiinpaluun jälkeen kaipasin sitä tunnetta syvästi.

Somessa vallitsevan vihamielisyyden määrä on käsittämätön. Sen huomaa parhaiten, kun on pysytellyt muutaman viikon poissa linjoilta. Yhdessä keskustelussa tapellaan ruokavalioista, toisessa ulkoilevista kissoista, kolmannessa siitä, vallitseeko ryhmän sisällä luottamus ja neljännessä siitä, minkä risteyksen saa ylittää pyörällä ajaen ja minkä ei.

En voi kuin kummastella, mikä meihin muuten niin fiksuihin ihmisiin somessa oikein menee?

Moni kiistelyn aihe koskettaa minua itseäni. Hiljainen kuiskaus pääni sisällä houkuttelee kantamaan korteni kekoon, kunnes järjen ääni ottaa vallan. Se muistuttaa, kuinka paljon helpommalla pääsen, kun vain suljen koneen tai kännykän ja lähden sienimetsään. Tai vaikka ripustamaan pyykkejä kuivumaan.

Nielen nöyränä mielipiteeni, sillä en jaksa sitä ryöppyä, mikä ajatusteni ilmi tuomisesta seuraa. Hetken se kummittelee ajatuksissani, kunnes jokin paljon mielekkäämpi täyttää mielen. Kantarellin tuoksu. Orastavan ruskan sävyt. Syysauringon kimallus järven väreilevällä pinnalla.

Pian en muista koko keskustelua, vaan haistelen onnellisena alkusyksyn tuoksuja tai hypin iloisena takapihan trampoliinissa kuin kuusivuotias.

Millainen olisikaan some, jos yhä useampi meistä nielisi mielipiteensä kinastelun lietsonnan sijaan? Millainen ihminen tieten tahtoen kaipaa arkeensa ylimääräistä tappelua tuiki tuntemattomien ihmisten kanssa?

Jos tämän kesän matkat jotain opettivat, niin sen, että minä en ainakaan tahdo olla se ihminen.



Tekstin kirjoittiSaana Jaakkola


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »