Nro 2-2018
Luokittelu: Aina ; 
Avainsanat: kolumni, Saanan samoiluja, Saana Jaakkola

Saanan samoiluja



Paistaako joka pilven takana todella aurinko?

Äänekkääseen kissatappeluun turhautuneena tartuin 4-vuotiaaseen Tipsyyn, jolla on paha tapa haastaa riitaa Pertsa-vanhuksen kanssa. Pertsa vain tahtoisi kölliä hohkaavan patterin lämmössä, mutta oman diagnoosini mukaan pahanlaatuisen ADHD:n omaava pikku tirriäinen ei anna mahdollisuutta.

Tipsy painaa hädin tuskin kolme kiloa, mutta kissaa nostaessani olkapäässä vihlaisi pahasti. Jatkoin silti töitä iltaan asti. Vähän olkapäätä jomotti, mutta ei sen kummempaa.

Yöllä heräsin jäätävään kipuun. Missään asennossa ei ollut hyvä. Nousin ylös, etten tuskasta voihkiessa herättäisi aamukuudelta töihin lähtevää siippaani. Ei kestänyt kauaa tajuta, etten pysty liikuttamaan kättäni ollenkaan.

Toimimaton käsi on kutakuinkin pahinta, mitä kirjoittamalla itsensä elättävälle yrittäjälle voi tapahtua. Jouduin työntämään kiireisimmät työt toisten harteille. En saanut edes yöpaitaa vaihdettua päiväversioon. Onneksi kotikonttorissa ei vaatteilla ole niin väliä.

Särkylääkkeen voimin löysin sohvalta asennon, jossa pystyin näpyttelemään keskeneräiset työt loppuun, tämä teksti mukaan lukien. Takaraivossa kihisi kiukku. Miksi aina minä? Reissuunkin pitäisi lähteä, enkä saa edes vaatteita päälle.

Eksyin hetkeksi someen ja bongasin lauseen: ”kyky reagoida positiivisesti negatiivisiin tapahtumiin on yksi elämän tärkeimmistä taidoista”. Jutussa kerrottiin, kuinka ikävinkin tapahtuma voi olla onnenpotku, kun siihen suhtautuu oikein.

Lopetin itseni säälimisen ja mietin ikävyyksiä, joita minulle on sattunut. Olisiko niistä seurannut jotain hyvää? Päällimmäisenä tuli mieleen päivä, jolloin minut irtisanottiin. Vaikka vihasin tuolloin työtäni, YT-neuvottelut harvoin saavat hymyn huulille.

Kävi kuitenkin niin, että se oli onnekkainta, mitä minulle on koskaan sattunut. Potkujen ansiosta löysin kutsumukseni ja teen nyt työtä, jota rakastan.

Ehkäpä kivusta huolimatta tämäkin epäonninen tapahtuma synnyttää jotain uutta ja positiivista. Synnytti se ainakin tämän kirjoituksen.



Tekstin kirjoittiSaana Jaakkola


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »