Nro 2-2017
Luokittelu: Aina ; 
Avainsanat: kolumni, Saanan samoiluja, Saana Jaakkola, linnanrauniot, hyödyntäminen, opasteet

Saanan samoiluja



Ihan raunioina

  Kuukausi sitten seikkailin Pohjois-Irlannin dramaattisissa maisemissa. Neljään päivään mahtui muutamia satoja kilometrejä kiemuraisia rannikkoteitä, pari vaellusta ja aika monet linnanrauniot.

  Linnanraunioilla tunnen itseni pieneksi ja mitättömäksi, vaikka linnasta ei olisi jäljellä muuta kuin perustukset. Repaleisten muurien äärellä voi vain kuvitella, mitä niiden sisäpuolella on satoja vuosia sitten tapahtunut. Miettiä hiljaa, millaista elämä on ollut. Olisinko minä pärjännyt siellä? Olisinko ollut raavas ritari vai hentoinen linnanneito, jos olisin elänyt siellä ja siihen aikaan?

  Kevät oli saapunut helmikuiseen Pohjois-Irlantiin, mutta turistikausi oli vielä kaukana. Silti muurien takaa asteli kaikenikäisiä matkalaisia. Nuoria pariskuntia pienten lasten kanssa, iäkkäämpää väkeä kävelykeppeineen sekä kolmenkymmenen paremmalle puolelle ehtineitä seikkailijoita, kuten minä. Raunioissa on jotain äärimmäisen kiehtovaa, ihan kaikille. Irlannin saaren rauniot tunnetaan ympäri maailmaa, ja niissä on helppo vierailla. Ne on merkitty karttaan, ja niille on hyvät opasteet. Kokemattomampikin matkailija löytää helposti niiden luo.

  Irlannissa ehkä, mutta ei Suomessa.

  Kuukautta aiemmin Kainuun-matkalla etsin vinkkejä Kajaanin talvisiin nähtävyyksiin. Hakutuloksiin ilmestyi Kajaanin linna. ”Onko Kajaanissa linna?”, ihmettelin. Hetkessä seikkailinkin jo Kajaanin linnan lumisilla raunioilla, ja olin ihastuksesta haltioitunut. Suomen eheät linnat tunnetaan, mutta ketä kiinnostaa rauniot? Raaseporin linnanrauniot ovat niitä harvoja, joita ymmärretään matkailussa hyödyntää. Rauniot ympäri Suomen saavat levätä rauhassa unohdettujen tarinoidensa kanssa, vaikka niissä piilisi valtava potentiaali.

  En ole sitä mieltä, että kaikkea pitäisi tuotteistaa. En ymmärrä, miksi suomalaista ilmaa pitäisi pullottaa ja myydä maailmalle. Mutta sen tiedän, että Suomenkin rauniot ansaitsivat saada tarinansa kerrotuksi ja tulla kartoille merkityiksi.





Tekstin kirjoittiSaana Jaakkola


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »