Nro 1-2016
Luokittelu: Lappi ;  Alue-esittelyt ;  Nähtävyydet ;  Aina ; 
Avainsanat: Revontultentie, Kolari, Särkijärvi, taide, Veli Koljonen, ateljeekoti, kelokartano, musiikki, konserttikantele, flyygeli

Revontultentie


Veli Koljosen kolmikerroksisen ateljeekodin sinillä komeilee parisensataa ulpeaa öljyvärimaalausta. Kuva: Katri Alatalo

Vierailu Veli Koljosen ateljeessa ei jätä kylmäksi

Tammikuisessa Muoniossa elohopea on laskenut lähes 40 pakkasasteeseen. Veli Koljonen kiirehtii päästämään hevoset kipakasta talvi-ilmasta tallin suojiin. Vasta sitten voi hyvällä omatunnolla astua sisään Särkijärven rannalla sijaitsevaan kelokartanoon ja laittaa perunakattila liedelle.


  Kolmikerroksisen ateljeekodin seinillä komeilee parisensataa upeaa öljyvärimaalausta. Kahta samanlaista ei Koljosen kartanosta löydy. Jokaisella taululla on kuitenkin yksi yhteinen tekijä – lumoava Lapin luonto. Riekkopariskunta pellon laidalla. Ruskan koristamat tunturit. Porotokka juomassa joen uomalla. Hillamaton peittämä suomaa. Auringonnousu erämaajärven rannalla.


Koljonen löytää luonnosta loputtomasti aiheita tauluihinsa. Kuva: Katri Alatalo
  – Jokainen taulu on yksilöllinen. En halua toistaa itseäni, eikä minun tarvitsekaan, sillä vain ikkunasta vilkaisemalla näen aiheita loputtomiin, Koljonen toteaa.

Elämää inspiraation lähteillä

  Luonto on lähellä Lapin miehen sydäntä muutenkin kuin taulujen aiheina. Koljonen on innokas kalamies ja metsissä samoilija – näiltä retkiltä se inspiraatiokin kumpuaa.

  – Luonto antaa ihmiselle voimaa. Ei siellä välttämättä muuta tarvitse tehdä kuin istua hiljaa kannon nokassa ja olla. Jo kaikkoaa masennus, Koljonen kuvailee.

  – Elämä on kiinni luonnossa, mutta kaupungissa se pääsee helposti unohtumaan. Luontoa ei milloinkaan saa pitää itsestäänselvyytenä.


Veli Koljonen nauttii luonnosta ja sen monimuotoisuudesta. Kuva: Ahti Oksman
  Luonnoslehtiö kulkee aina matkassa mukana. Kameralle tallentuvat muodot, joita ateljeen lämmössä Koljonen työstää pensselillään kankaalle. Kevätauringossa sääsket eivät vaivaa ja ilmat hellivät. Silloin on hauska maalata myös ulkosalla.

  – Olen etuoikeutettu, kun voin työskentelyn lomassa katsella ja kuunnella, kuinka pikkulinnut tanssahtelevat ympärillä. Silloin tekisi mieli laittaa itsekin jalalla koreasti, partneri vain puuttuu, Koljonen naurahtaa.

Ketään ei ovelta pois käännytetä

  Yksinäistä ei taiteilijan elämä kuitenkaan ole. Kaikkea muuta. Koljosen ateljeekodissa vierailee vuosittain tuhansia ihmisiä rantojen miehistä silmäätekeviin, hienoihin herroihin ja presidentteihin.

  Ketään ei ovelta pois käännytetä, mutta suotavaa on sopia tulostaan etukäteen soittamalla. Kalaverkot kun kutsuvat talon isäntää luonnon helmaan usein, eikä erämaaluonnon keskellä tunneta aikatauluja.


Ateljeekoti uima-altaineen on todellinen nähtävyys. Kuva: Katri Alatalo
  Valtavaan kelokartanoon sopii suurempikin ryhmä. Vieraita on parhaillaan samanaikaisesti jopa kaksisataa. Koljosen ateljeekoti uima-altaineen ja rantasaunoineen onkin melkoinen nähtävyys jo itsessään.

  – 40 vuotta tätä ollaan rakennettu. Mielialasta riippuu, rakennetaanko yhä. Yhtenä päivänä se on valmis, toisena ei.

Taide-elämys vertaansa vailla

  Koljonen tuntee olevansa äärettömän onnekas saadessaan viihdyttää vieraita, jotka tulevat häntä ja hänen työtään katsomaan. Kerran Särkijärven rannalla vieraillut palaa yhä uudelleen, ja monesta vieraasta on vuosien saatossa tullut hyvä ystävä.

  – Vieraat antavat minulle valtavasti energiaa, Lapin kävijät ovat hauskaa väkeä. Jokainen vierailu on aina erilainen – joskus myyn taulun, joskus en, mutta kylmäkauppaa täällä ei käydä.


Koljosen ateljeekodissa vierailee vuosittain tuhansia ihmisiä. Kuva: Katri Alatalo
  Ja se pitää paikkansa. Vierailu Koljosen kotona on kerta toisensa jälkeen unohtumaton kokemus. Miehen taiteenlahjat eivät rajoitu maalaamiseen, vaan vieraiden kanssa soitetaan, lauletaan ja tarinoidaan. Iso konserttikantele on soittimista rakkain. Myös flyygelin ääreen mies istahtaa mielellään.

  – Minusta piti alun perin tulla kanttori. Nuorena poikana piirtelin vain huvikseni, soittamisesta minun piti elantoni saada. Toisin kuitenkin kävi, vaikka musiikki onkin yhä tärkeä osa elämääni, toteaa Koljonen kanteleensa äärellä.




http://www.velikoljonen.fi

Tekstin kirjoittiSaana Jaakkola


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »