Nro 1-2016
Luokittelu: Aina ; 
Avainsanat: pääkirjoitus, päätoimittajalta, Ahti Oksman, Revontultentie, kahdeksan vuodenaikaa




Marraskuussa kierrellessäni pitkin Revontultentietä ihailin sinisen sävyissä hohtavia lumisia maisemia sekä lyhyitä mutta aurinkoisia päiviä. Hankien hohtaessa valoisina kuutamoöinä mietin, missähän se kaamos oikeasti on. Muutos etelän vesisateiseen pimeyteen oli melkoinen. Nyt tammikuussa Etelä-Suomeenkin on saatu kaunis lumipeite, ainakin hetkeksi.


  Toisistaan eroavat vuodenajat tuovat mukavaa vaihtelua ja rytmittävät elämäämme. Vuodenaikojen erot kasvavat pohjoista kohti mentäessä, ja Lapissa luonto on koko ajan muutostilassa. Siksi vanhat lappilaiset ja saamelaiset jäsensivätkin aikansa neljän sijasta kahdeksaan jaksoon: talvi, kevättalvi, kevät, kevätkesä, kesä, syyskesä, syksy ja syystalvi. 

  Luonto on sanellut vuoden työt, ja ilmoista ja sään enteistä katsottiin, mitä milloinkin piti tehdä. Töitä rytmitti muun muassa porotokkien villipeuralta periytynyt vaellusvietti, lohikalojen toistuva nousu kutujokiin ja marjasadon kypsyminen.

  Pohjoinen mielenlaatu jäljittelee luontoa eläen koko ajan muutostilassa. Vallitsevassa vuodenajassa ollessaan se on jo matkalla seuraavaan, alituiseen lähdössä jonnekin. Pohjoisen ihminen katsoo aina huomiseen.

  Lappilainen vuodenaikojen kierto alkaa pakkastalvesta, joka on kylmää ja hiljaista kaamosaikaa. Hanget kimmeltävät revontulten tai kuun loisteessa, elämiseen tarvittavat työt on tehty ja ihmiset viihtyvät yhdessä sisätiloissa. Maalis-huhtikuussa koittaa hankikantokevät, jolloin valon määrä lisääntyy päiväsaikaan merkittävästi, ja ihmiset lähtevät ulos liikkumaan auringon kovettamille hangille. Silloin on parhaat pilkki- ja hiihtokelit.  

  Valon myötä luonto heräilee, ja jäidenlähtökevään aikaan porot vasovat löytämilleen lumettomille pälville.  Ensimmäiset veneetkin lasketaan vesille ja kalastajat lähtevät liikkeelle. Muuttolintujakin saapuu jo pohjoisille pesimäalueilleen.

  Keskiyön auringon aikaan luonto elää päivänvalon taukoamattomassa hurmoksessa. Lapin lyhyt mutta kiihkeä kesä alkaa juhannuksesta. Silloin ihmisetkin aktivoituvat ja imevät itseensä luonnonvaloa jaksaakseen taas seuraavan kaamosajan yli.  

  Sadonkorjuu pimenevine iltoineen alkaa horsman vielä kukkiessa. Silloin metsästetään, kalastetaan ja suunnataan hillasuolle ja marjametsiin. Tätä seuraava ruska väriloistoineen muistuttaa jo tulevasta talvesta. Ensilumen aikaan lumet usein vielä sulavat, mutta pakkaset jäätävät maan.

  Vuoden kierron päättää joulukaamos, jolloin päivän valoisin aika kestää neljä tuntia taivaan värien vaihtuessa sinisestä violettiin. Revontulet ja tähdet valaisevat maan pakkasten paukkuessa ja lumen narskuessa. 

  Kaamos ei olekaan synkeyttä, vaan rauhoittumisen aikaa ja uskomattoman kaunista värien juhlaa. Työt on tehty, on aika levätä.




Tekstin kirjoittiAhti Oksman


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »