Nro 5-2015
Luokittelu: Pohjois-Karjala ;  Alue-esittelyt ;  Nähtävyydet ;  Luontokohteet ;  Ruokailu, majoitus ;  Aina ; 
Avainsanat: Via Karelia, elämyspiha, PikkuKili, eläipuisto, kalalampi, metsästys, maatila, mökit, kota

Via Karelia


PikkuKilissä on myös erikoisempia eläimiä, kuten laamoja, alpakoita, emuja ja villisikoja. Kuva: Minna Temisevä

Elämyspiha PikkuKili 
on paljon muutakin kuin maatila

Lieksan Salonkylässä sijaitsevan eläinpuisto PikkuKilin tiluksilla temmeltävät kesäisin monet erikoiset eläinlajit, joita Suomessa tapaa vain harvoin. Maatilaeläinten lisäksi kävijöitä houkuttelevat pihamaan antelias lohilampi ja lähiseudun monipuoliset metsästysmaastot.


  PikkuKilin tarina alkoi 90-luvun alkupuolella pihalammesta, jonka rannalle kalastajat saapuivat kirjolohia narraamaan. Kalastajia tuntui kiinnostavan muukin kuin runsas kalasaalis – herttaisia maatilaeläimiä oli mukava katsella, ja lisääntyneen kävijämäärän myötä myös PikkuKilissä asustavien eläinten määrä kasvoi nopeasti.


PikkuKilin pihamaa on niin laaja, että siellä voi kiertää jopa linja-autolla. Kuva: PikkuKili
  Eläinten silittelyn ja kalastuksen ohessa läheiset metsästysmaat houkuttelevat vierailijoita vaaran laelle myös kesäkauden ulkopuolella. PikkuKilin mökeissä voi majoittua ympäri vuoden, ja metsästysporukat ovat tervetulleita istahtamaan aterialle ilman yöpymistäkin.

– Metsästää voi kaikessa rauhassa, kun ei tarvitse itse huolehtia ruokien laitosta, vaan tänne voi saapua valmiiseen pöytään, esittelee PikkuKilin isäntäpari Jarmo Leinonen ja Mirva Wickstrand.

Erikoisuuksia ja eläinvauvoja

  Kesäaikaan PikkuKilin vetonauloja ovat lähes 300 suloista karvakorvaa.

  – Meillä on paljon lintuja – ankkoja, hanhia ja kanoja, jotka nostavat kokonaismäärän korkealle. Lisäksi meillä on useita perinteisiä eläinlajeja, kuten vuohia, lampaita, kissoja ja kaneja, Leinonen kertoo.


PikkuKilissä riittää siliteltäviä. Kuva: Minna Temisevä
  PikkuKilissä majailevat myös erikoisemmat eläinlajit. On laamoja ja alpakoita, emuja ja villisikoja. Tuttujen lehmien lisäksi Kelvässä laiduntaa myös ylämaankarjaa ja muutama pohjoisen poro. Tuoreimpia tulokkaita PikkuKilin eläinpuistossa ovat kattohaikarat.

  – Eniten ihastusta herättävät erilaiset eläinvauvat. Pieni on söpöä, on kyseessä sitten kissa, possu, kani tai karitsa, Leinonen toteaa.

Retkikohde, johon ei kyllästy

  PikkuKilin pihamaata riittää niin pitkälle, että siellä voi kiertää oman ryhmän kesken jopa linja-autolla. Purtavaa on tarjolla paikan päällä, mutta moni varaa mukaan omat eväät, joita nauttia alueen monilla grillikodilla. Huimapäät voivat kiivetä näköalatorniin maisemia ihailemaan.


Näköalatorni talvella. Kuva: PikkuKili
  Tekemistä ja näkemistä riittää niin paljon, että moni palaa PikkuKiliin uudelleen.

  – Vakiovieraat käyvät täällä jo toisessa polvessa. He ovat olleet täällä ensi kertaa lapsina ja tulevat nyt oman jälkikasvunsa kanssa, kertovat PikkuKilin tyytyväiset yrittäjät.





Tekstin kirjoittiSaana Jaakkola


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »