Nro 3-2015
Luokittelu: Kymenlaakso, Etelä-Karjala ;  Uusimaa ;  Alue-esittelyt ;  Aina ; 
Avainsanat: Kuninkaantie, matkailutie, Espoo, Vantaa, Sipoo, Porvoo, Loviisa, Pyhtää, Kotka, Hamina, Virolahti

Tässä numerossa Kuninkaantie osa 3/3 Espoosta Virolahdelle


Turun linna. Kuva: Turun kaupunki

Itä ja länsi kohtaavat
Kuninkaantiellä

Lehden kahdessa aiemmassa numerossa olemme kulkeneet Kuninkaantietä Turusta Kirkkonummelle. Tässä numerossa matka jatkuu Espoosta tien Suomen osuuden päähän, Virolahdelle.


  Aikoinaan Ruotsin suurvallan läntiset ja itäiset osat toisiinsa liittänyt tie tunnettiin muun muassa nimillä Suuri rantatie ja Alinen Viipurintie. Ensimmäiset kirjalliset maininnat siitä on vuodelta 1385, mutta reitin oletetaan syntyneen jo 1200-luvulla Turun ja Viipurin linnojen väliseksi ratsupoluksi. 1400-luvun alussa reitin varrelle oli jo rakennettu matkantekoa helpottavia siltoja, ja 1500-luvulla tie oli jo ajettavissa ajoneuvoilla.

  Kuninkaantiestä hyötyivät niin verollepanosta ja lainkäytöstä vastannut hallinto kuin armeijan joukotkin. Se helpotti myös kirkon yhteydenpitoa seurakuntiin.

Ruokaa ja majoitusta

  Kylästä kylään kulkevan tien varrelle syntyi uusia kartanoita, maatiloja, majataloja, krouveja ja kestikievareita. Kestikievarit tarjosivat ruokaa, juomaa ja majoitusta sekä kyydin seuraavaan kievariin. Myös tien varrella sijaitsevat maatalot saivat lisätuloja matkalaisten huoltamisesta. Mahtimiehet, kuten Ruotsin kuninkaat ja Venäjän tsaarit, majoitettiin kauempana tien vilskeestä sijaitseviin aatelissukujen komeisiin kartanolinnoihin. 


Sannäsin kartano Porvoossa. Kuva: Sannäsin kartano

Suomen ensimmäinen matkailutie

  Kuninkaantie nimettiin Suomen ensimmäiseksi matkailutieksi vuonna 1997. Alkuperäisestä Kuninkaantiestä yleisenä tienä on edelleen 80 %. Tielaitos on suojellut reitin varrelta museokohteina Halikon, Espoon kartanon, Savukosken ja Salmen sillat sekä kilometrin mittaisen Fagervikin tieosuuden Inkoossa ja Kuninkaantien päättävän 35,2 km Tallimäki–Virojoki-maantieosuuden Haminan ja Virolahden alueella. Kaikki museokohteet on viitoitettu erityisellä nähtävyysmerkillä ja niihin liittyy levähdysalue, joissa on nelikielinen kohteen historiaa esittelevä opastetaulu.

  Kuninkaantie oli 1700–1800-luvulla tärkeä Länsi-Euroopan ja Pietarin yhdistävä kansainvälinen väylä. Idän ja lännen kohtaamisesta on syntynyt ainutlaatuinen kulttuurien yhdistelmä, jonka aarteistoon on tänä päivänä helppo tutustua. Keskiaikaiset kirkot, upeat kartanot, maalaukselliset ruukkikylät sekä viehättävät satamakaupungit ja kylät kertovat Kuninkaantien rikkaasta historiasta.

Kuninkaantie osa 3/3: Espoosta Virolahdelle 

  Espoon kaupungin vaakuna kertoo Kuninkaantien historiallisesta merkityksestä kaupungille: Vaakunassa on kultainen hevosenkenkä ja kuninkaankartanoa symboloiva kruunu. Kuninkaantie kulkee aivan Espoon kartanon alueen halki. Kartanon pihapiirissä sijaitseva hovisilta on suojeltu museokohde ja oletettavasti Suomen vanhin kivisilta. 

  Kartanolta reitti johtaa Espoon kirkonkylään ja sieltä edelleen Bemböleen, jossa on sijainnut kestikievari. Bellin punamullatussa kestikievarirakennuksessa on toiminut 1930-luvulta lähtien Bembölen Kahvitupa, jossa voi edelleen astia 1700-luvun rauhallista tunnelmaa. Sieltä matka jatkuu Kvarnbyn jokilaakson maisemissa. 

  Vantaan puolelle saavuttaessa Kuninkaantie jatkuu Kehä III:n eteläpuolelta Vantaanjoen pohjoisrantaa myötäillen kohti Helsingin pitäjän kirkonkylää ja Tikkurilaa, jonka nykyisin kaupunginmuseona toimiva vanha rautatieasema on rakennettu rautatien ja Kuninkaantien risteyskohtaan.  

  Sipoon kirkonkylä sijaitsee muista Kuninkaantien kylistä poiketen kauempana merestä. Silti Helsingin pitäjän ja Porvoon välistä osuutta pidettiin hankalana. Sipoon ja Porvoon rajalla on Götankivi, joka on mainittu rajakivenä jo vuonna 1548.

  Porvoon kaupunkikuvaa hallitsee keskiaikainen kirkko. Vanhassa Porvoossa on hyvin säilynyt keskiaikainen asemakaava, katuverkosto ja tonttirakenne. Porvoosta matka jatkuu Ilolan kylän, Koskenkylän ruukin ja Pernajan kirkonkylän kautta Loviisaan. Kaupunkia halkovaa vanhaa tietä on yhä helppo seurata. Loviisasta jatketaan idylliseen Strömforsin ruukkimiljööseen.


Svartholman merilinnoitus Loviisassa. Kuva: Ari Haimi
  Kuninkaantien ja Kymijoen leikkauskohdassa on 1700-luvulta peräisin oleva Ahvenkosken rajanylityspaikka, jonka molemmin puolin on nähtävänä sen aikakauden linnoitusrakennelmia. Ahvenkoskelta tie kulkee Pyhtään kirkonkylään ja edelleen kunnan nykyiseen keskustaajamaan, Siltakylään

  Kotkan Korkeakoskelta tie jatkaa Haminan kaupunkiin, joka on historiansa aikana ollut niin Ruotsin kuin Venäjän tärkeä linnoitus- ja rajakaupunki. 

  Kuninkaantien itäisin osuus kulkee Haminan Tallimäestä Virolahden Virojoen kylään. Tielaitoksen suojelema museotie on 35 kilometrin mittainen ja on erityisesti motoristien suosiossa.

Lähde: C.J Gardberg ja Kaj Dahl: Kuninkaantie, Keuruu 1991, Otava

 



Tekstin kirjoittiEeva Oksman


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »