Nro 2-2015
Luokittelu: Uusimaa ;  Alue-esittelyt ;  Aina ; 
Avainsanat: Kuninkaantie, matkailutie, Raasepori, Lohja, Inkoo, Siuntio, Kirkkonummi

Tässä numerossa Kuninkaantie osa 2.: Raasepori - Kirkkonummi


Turun linna. Kuva: Turun kaupunki


Itä ja länsi kohtaavat
Kuninkaantiellä

Kuninkaantie on Suomen ensimmäinen virallinen matkailutie. Lehden edellisessä numerossa alkoi tien esittelysarja, jolloin Kuninkaantietä edettiin Turusta Perniöön. Tässä numerossa matka jatkuu Raaseporista Kirkkonummelle.


  Kuninkaantie liitti aikoinaan Ruotsin suurvallan läntiset ja itäiset osat toisiinsa. Tie tunnettiin muun muassa nimillä Suuri rantatie ja Alinen Viipurintie. Kirjallista tietoa tiestä on vuodelta 1385, mutta reitin oletetaan syntyneen jo 1200-luvulla Turun ja Viipurin linnojen väliseksi ratsupoluksi. Reitti kulki kylästä kylään, joissa matkalaisten oli mahdollista majoittua ja ruokailla. 1400-luvun alussa reitin varrelle oli jo rakennettu matkantekoa helpottavia siltoja, ja viimeistään 1500-luvulla tie oli ajettavissa myös ajoneuvoilla.

Palveluja matkustavaisille

  Purjehdus oli pitkään yleisin matkustustapa Turun ja Viipurin välillä, ja maitse kuljettiin pääsääntöisesti talviaikaan. Kuninkaantiestä hyötyivät niin verollepanosta ja lainkäytöstä vastannut hallinto kuin armeijan joukotkin. Se helpotti myös kirkon yhteydenpitoa seurakuntiin.

  Tien varrelle syntyi kartanoita, maatiloja, majataloja, krouveja ja kestikievareita. Jokainen tien varren talo huolehti omasta tieosuudestaan. Kestikievareiden tehtävä oli tarjota ruokaa, juomaa ja yösija sekä kyyti seuraavaan kievariin, ja myös tien varrella sijaitsevat maatalot saivat lisätuloja matkalaisten huoltamisesta. Ruotsin kuninkaat ja Venäjän tsaarit majoitettiin kuitenkin mahtavien aatelissukujen kartanolinnoihin, jotka sijaitsevat yleensä rauhallisella paikalla, kauempana tiestä. 
1700–1800-luvulla tie oli tärkeä Länsi-Euroopan ja Pietarin yhdistävä kansainvälinen väylä. 

Päätiestä matkailutieksi

  Turusta Helsinkiin pääsee nykyään moottoritietä pitkin, mutta vielä 1930-luvulla valtakunnan ykköstie noudatti vanhaa Kuninkaantien linjaa kulkien Perniön kautta. 1900-luvun alussa valmistunut rautatie noudattelee edelleen vanhan tien reittiä. 

  Alkuperäisestä Kuninkaantiestä yleisenä tienä on edelleen 80 %. Kuninkaantie nimettiin Suomen ensimmäiseksi matkailutieksi vuonna 1997. Reitin varrelta Tielaitos on suojellut museokohteina Halikon, Espoon kartanon, Savukosken ja Salmen sillat sekä kilometrin mittaisen Fagervikin tieosuuden Inkoossa ja 35,2 km Tallimäki–Virojoki-maantieosuuden Vehkalahden ja Virolahden alueella. Kaikki museokohteet on viitoitettu erityisellä nähtävyysmerkillä ja niihin liittyy levähdysalue, joissa on nelikielinen kohteen historiaa esittelevä opastetaulu.


Fiskarsin ruukin näkyvä maamerkki. Kuva: Raaseporin kaupunki
  Kuninkaantie on idän ja lännen kohtaamisesta on syntynyt ainutlaatuinen kulttuurien yhdistelmä, jonka aarteistoon on tänä päivänä helppo tutustua. Keskiaikaiset kirkot, upeat kartanot, maalaukselliset ruukkikylät sekä viehättävät satamakaupungit ja kylät kertovat Kuninkaantien rikkaasta historiasta.

Kuninkaantie osa 2. Raaseporista Kirkkonummelle

  Nykyisen Raaseporin kaupungin alueella Kuninkaantie kulkee Tenholan halki kohti tärkeää solmukohtaa, Pohjaa, jossa oli kartanoita, ruukkeja, kyliä, kestikievareita ja satamia sekä vartiovuori ja keskiaikainen kirkko. Vähän ennen kirkkoa on tien vierellä suuri siirtolohkare, jolla Klaus Fleming perimätiedon mukaan kuoli 13.4.1597.

  Pohjan kirkonkylästä lähtee tie Fiskarsin ruukkikylään, joka nykyään on suosittu matkailukohde museoineen, kahviloineen ja käsityöpuoteineen. Pohjan kirkon jälkeen Kuninkaantie kulkee upeissa maisemissa Pinjaisten eli Billnäsin ruukin halki pitkin Mustionjoen rantaa. 


Kuninkaantien haara idässä, Siuntion Sunnanvikissa. Kuva: Ahti Oksman.
  Raaseporiin kuuluva Karjaa tunnetaan rautateiden risteysasemana, mutta kaupunki on myös maanteiden solmukohta. Kuninkaantiekin on haarautunut Karjaan Kroggårdin kohdalla jo keskiajalla. Pohjoinen Kuninkaantie kulkee Mustion, Lohjan Kyrkstadin ja Siuntion kirkonkylän kautta. Postilaitos on perustamisvuodestaan 1638 lähtien käyttänyt tätä Lohjanharjua pitkin kulkevaa pohjoista reittiä. 

  Eteläistä Kuninkaantietä pitkin pääsee Raaseporin linnanraunioille ja Tammisaareen. Sieltä tie jatkuu Inkoon Fagervikin ruukkimiljöön, Inkoon kirkonkylän ja Degerbyn kylän kautta Siuntioon. Siuntion Sunnanvikissa Kuninkaantien haarat yhtyvät jälleen yhdeksi tieksi, jota pitkin päästiin Pikkalan sillalle. Silta on yksi Kuninkaantien mainituimmista ylityspaikoista, sillä se on ollut vanhan rantatien ja vesiteiden tärkeä solmukohta. Siuntiossa on kaksi 1500-luvun huomattavaa kartanolinnaa, Suitia ja Sjundby


Sjundbyn linna on yksityisomistuksessa, mutta tutustumiskäynti järjestyy SE-Actionin kautta. Kuva: SE-Action.
  Matka päättyy tällä kertaa Kirkkonummelle. Keskustaan johtavalla Kuninkaantien mutkaisella ja mäkisellä osuudella voi saada aavistuksen siitä, minkälaista matkustaminen on entisaikaan ollut. Hankalimmat mäet, joita liukkaalla kelillä oli lähes mahdotonta ylittää, on madallettu jo vuonna 1812.

Lähde: 
C.J Gardberg ja Kaj Dahl: Kuninkaantie, Keuruu 1991, Otava






Tekstin kirjoittiEeva Oksman


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »