Nro 2-2015
Luokittelu: Aina ; 
Avainsanat: Päätoimittajalta, pääkirjoitus, Ahti Oksman




Tätä pääkirjoitusta miettiessäni mieleeni nousi asioita nykypäivästä ja vuosien varrelta – kuinka vahvasti Suomessa on tapana ottaa kantaa asioihin puolesta tai vastaan. 


  Pari vuosikymmentä sitten autojen varaosaliikkeisiin tuli ensimmäisiä lisäjarruvalosarjoja. Monet autoilijat pitivät ideaa hyvänä, koska lisävalo auttoi havaitsemaan edellä ajavan jarrutuksen huomattavasti helpommin varsinkin jonossa ajettaessa. Se ei siis korvannut auton omia jarruvaloja, vaan täydensi niitä. Ruotsissa lisävalo oli jo hyväksytty, ja niitä oli myynnissä kaikissa sikäläisissä varaosaliikkeissä.

  Suuressa viisaudessaan suomalainen lainsäätäjä kuitenkin päätti, että lisäjarruvalo pitää kieltää, koska se voi häikäistä takana ajavaa kuljettajaa ja aiheuttaa siten vaaratilanteita. Niinpä keskijarruvalo oli liikenneministeriön päätöksellä kielletty Suomessa 1980-luvun puoliväliin saakka. Silmäys tämän päivän autoihin näyttää meille asian nykytilan. Keskijarruvalo hyväksyttiin Suomessa vuonna 1991, ja nykyään se on pakollinen varuste kaikissa 1.10.2000 jälkeen käyttöönotetuissa henkilöautoissa.

  Kun jarruvalo näkyy sekä auton molemmilla sivuilla että keskellä, näkyvyys on taattu.

  Toinen ajatuksiini noussut asia on venäläisten tonttikaupat Suomessa. Äkillisen rikastumisen myötä kasvoi venäläisten kiinnostus ostaa maata myös Suomen puolelta. Täällä ostajakandidaatit otettiin ilolla vastaan, ja monet erikokoiset maa-alueet siirtyivät venäläisomistukseen. Muutamia soraääniä lukuun ottamatta sekä kuntien virkamiehet ja poliitikot eivät ainoastaan hyväksyneet tapahtunutta, vaan pitivät sitä jopa hyvänä asiana maallemme. 

  Maanantaina 9.3.2015 Turussa järjestettiin ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskustelutilaisuus, jossa mukana olivat veteraanipoliitikot Eero Heinäluoma (SDP), Ilkka Kanerva (Kok.) ja Seppo Kääriäinen (Kesk.). Turun Sanomien mukaan miehet olivat olleet samoilla linjoilla siitä, että venäläisten tonttikauppoja Suomessa tulee seurata, ja että etenkin sotilasalueiden lähelle sijaitsevien tonttien myyntiä tulee tarkastella tarkoin. Nyt myös moni rakennus rapistuu hoitamattomana, eikä asialle voi tehdä mitään.

 Olisikohan tonttikauppojen mahdolliset seuraukset pitänyt ymmärtää aiemmin?
  
Kolmas ajatukseni koskee yritysten mainonnan ja markkinoinnin nykytuulia. Monet yritykset ja organisaatiot vannovat nyt somen nimeen: ”Vanhoja perinteisiä medioita ei tarvita, onhan meillä Facebook, Twitter, Instagram, blogit, vlogit ja koko netti!”  
Toki kaikki nämä ovat hyviä ja varteenotettavia, mutta mielestäni mainonnassa ja markkinoinnissa pätee sama kuin jarruvaloissa, paras tulos saavutetaan yhdistämällä uutta ja vanhaa. Yksinään niistä mikään ei tavoita kaikkia kohderyhmiä, mutta yhdessä vaikuttaen ne eivät jää huomaamatta. 

  Tärkeintä kuitenkin – niin perinteisessä, digitaalisessa kuin sosiaalisessa mediassa – on laadukas  sisältö.




Tekstin kirjoittiAhti Oksman


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »