Nro 3-2013
Luokittelu: Savo ;  Alue-esittelyt ;  Museot, kirkot ;  Aina ; 
Avainsanat: Sininen Tie, Kuopio, Suomen ortodoksinen kirkkomuseo, Teresa Leskinen, peruskorjaus, näyttelyuudistus, monitoimitila Mosaiikki, ryhmät

Suomen ortodoksisen kirkkomuseon perusnäyttely uudistuu täysin


Mitra, punaista silkkisamettia, helmi-, korukivi- ja kultakirjontaa. Kuva: Henna Hietainen, Suomen ortodoksinen kirkkomuseo

Hyvä museo on enemmän kuin esineitä vitriinissä

Kuopiossa toimiva Suomen ortodoksinen kirkkomuseo käy seuraavan vuoden aikana läpi mittavan muutoksen. Museotilat peruskorjataan perusteellisesti ja myös museon perusnäyttely uudistetaan.


  Museonjohtaja Teresa Leskinen on silminnähden iloinen ja innostunut ortodoksisen kirkkomuseon tulevasta muodonmuutoksesta. Museon perusnäyttely on pysynyt pääosin samanlaisena vuodesta 1969, jolloin museo muutti nykyisiin tiloihinsa. Näyttelyn uudistamisella pyritään saamaan museokäynnistä elämyksellinen ja yllätyksellinen ja tuomaan ortodoksisuutta lähemmäs kävijää ihmisten arjen kautta.

  – Uudessa näyttelyssä on kaksi ulottuvuutta: historiallinen ulottuvuus, joka kertoo ortodoksisuudesta uskontona alkukirkon ajoista lähtien, sekä arjen ulottuvuus, jolla kuvataan sitä, miten uskonto näkyy ihmisen jokapäiväisessä arjessa ja kirkkovuodessa, Teresa Leskinen kertoo.

Pyhyys puhuttelee jokaista

  Ehkä hieman yllättäen museon kävijät ovat pääsääntöisesti muita kuin ortodokseja ja Leskinen toivoo, että näyttely tavoittaa jatkossakin myös muihin kirkkokuntiin kuuluvat – ja kuulumattomat. Pyhyyden kokemus ja elämän peruskysymyksiin vastausten etsiminen kun eivät tunne kirkkokuntien tai maantieteellisiä rajoja.

  – Toivomme, että käynti museossamme olisi peili ihmisen omaan identiteetin ja uskonnollisuuden tarkastelulle. Tietyt asiat ovat samoja kaikille lähtökohdista riippumatta.

  Suomen ortodoksinen kirkkomuseo on sekä kansallisesti että kansainvälisesti tunnustettu museo, ja kävijöissä on paljon ulkomaalaisia turisteja ja Kuopion kaupungin VIP-vieraita.

Kaaoksesta kokoelmaksi

  Suomen ortodoksisen kirkkomuseon säätiön hallussa olevat kokoelmat on peräisin Karjalasta ja Petsamosta evakuoitujen luostareiden ja seurakuntien, museoiden ja yksityisten henkilöiden lahjoittamista ja tallettamista esineistä sekä omista hankinnoista. Sodan jaloista pelastettua esineistöä jaettiin jälleenrakennuskaudella perustettuihin uusiin seurakuntiin, mutta arvokkain materiaali jätettiin kaukonäköisesti Kuopioon, mahdollisesti myöhemmin perustettavaa kirkkomuseota varten. Voidaankin sanoa, että kirkkomuseo perustettiin tukemaan ortodoksikarjalaisten kotouttamista. Lähinnä vain ortodoksisen kirkon alkujuurilta Kreikasta löytyy yhtä kattavasti jumalanpalveluksissa käytettäviä esineitä ja tekstiilejä.

  – Meillä on kansainvälisestikin ainutlaatuinen kokonaisuus, joka kiinnostaa niin asiantuntijoita kuin tavallisia kävijöitä. Suomen ortodoksinen kirkko on ainoa, joka on käynyt läpi sodan, evakuoinnin, menetyksen ja jälleenrakentamisen, Teresa Leskinen kertoo.

  – Jälleenrakennuskauden perintö onkin keskeistä myös uudessa näyttelyssämme, jossa sodan jälkeiselle ajalle omistetaan kokonainen sali. Perusnäyttelyssä esitellään mm. suomalaisen ikonimaalauksen perinnettä, joka virisi sodan jälkeen, kun pyhiä kuvia tarvittiin kodeissa ja seurakunnissa.

Näyttely jatkuu Mosaiikissa

  Teresa Leskisen mukaan vanha näyttely keskittyi esittelemään esineistöä, joka oli järjestelty paikkakunnittain sen mukaan, mistä esineet oli kerätty talteen. Uusi näyttely purkaa vanhan jaottelun ja pyrkii luomaan kokonaisuuden, jossa vuosituhantisen bysanttilaisen tradition rinnalla ortodoksisuutta tarkastellaan myös elämäntapana ja osana kirkkovuoden kulkua. Tavoitteena on saada aikaan näyttely, joka tuottaa elämyksiä, yllättää ja opettaa. Siksi esimerkiksi perinteisistä vitriinirakennelmista luovutaan ja esineitä tuodaan esiin niin että katsoja pääsee niitä lähelle.

  – Perinteiset vitriinit koetaan monesti vieraannuttaviksi ja etäännyttäviksi elementeiksi, ja pyhyyden kokemukseen ne voivat olla este. Koska meillä on esillä myös ihmeitä tekeviä ikoneja ja sakraaliesineitä, tavoitteenamme on löytää erilaisia tapoja pyhyyden kokemuksen mahdollistamiseen ja saada vitriineistäkin näyttelykokemusta tukeva elementti, Teresa Leskinen sanoo.

  Olennainen osa museon uudistamista on myös Monitoimitila Mosaiikki, jossa museokokemusta voi jatkaa esimerkiksi työpajoissa havainnoiden ja itse tehden. Mosaiikissa järjestetään tulevaisuudessa kursseja, luentoja ja työpajoja, joissa museokäynnin antia työstetään omin käsin.

Ryhmille tilaa

  Uusien näyttelytilojen rakennustekniset työt aloitetaan piakkoin, ja valmista pitäisi olla kesällä 2014. Teresa Leskinen uskoo, että remontin valmistuttua museo pystyy palvelemaan entistä paremmin kävijöitään, myös ryhmiä, joiden hallinnointi vanhassa seinien rajaamassa tilassa on ollut haasteellista.

  – Peruskorjauksessa museon yläkerran väliseiniä ja osin kantaviakin rakenteita puretaan, jotta saamme aikaan yhden yhtenäisen, pylväiden rajaaman tilan. Pyrimme saamaan aikaan lasiseinillä rajattuja tiloja, jotka eivät rajaa näyttelykokemusta.

  – Uusi tila rakentuu moniulotteiseksi, jossa kronologisuuden puute mahdollistaa hyvän museokokemuksen, Teresa Leskinen visioi.

  Museon uudistamisen johtoajatuksena Teresa Leskinen on pitänyt arkistoista löytämäänsä muistiota, joka on laadittu aikoinaan museon kehittämiseksi.

  – Muistiossa todetaan, että ”museo on muutakin kuin pelkkä kokoelma esineitä lasivitriinissä”, Teresa Leskinen sanoo.

  – Tuo hieno ajatus on ollut punaisena lankana uutta näyttelyä suunnitellessa. Toivon ja uskon, että pystymme sen myös toteuttamaan.



Tekstin kirjoittiMatleena Ikonen


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »