Nro 1-2013
Luokittelu: Aina ; 
Avainsanat: Matkan varrelta, kolumni, Matleena Ikonen

Matkan varrelta


Matleena Ikonen on Matkailu kotimaassa.fi -lehden toimittaja, joka kirjoittaa kolumnissaan matkan varrella tekemistään havainnoista. Kuva: Petteri Ikonen, www.kuvaan.fi

"Ei vettä, rantaa rakkaampaa..."

  Entisen kotikuntani rajalla on musta hautakivi. Haudalla palaa kynttilä tai lyhty ympäri vuoden, ja kesällä sillä kukkii jatkuvasti tuoreet kukat. Mieheni kanssa olemme monesti pohtineet, että se on varmasti kotikaupunkimme parhaiten hoidettu hauta.

  Hautakivi pystytettiin uutena vuotena 2009, kun kotikuntani lakkautettiin ja yhdistettiin isompaan naapuriin. Me lakkasimme olemasta ”kuntalaisia” ja muutuimme ”kaupunkilaisiksi” yhdessä yössä. Vanhan kunnan hautajaisia vietettiin meidän kylällä suureellisesti: hautajaissaattue kulki kukkineen ja kynttilöineen entiselle kunnanrajalle, seppele laskettiin haudalle ja sen jälkeen viereisessä kodassa veivattiin gramofonilla vanhoja savikiekkoja. Tunnelma pimeässä talviyössä oli harras.

  Vaikka hautajaisten järjestämistä ja hautakiven pystyttämistä kunnalle on helppo pitää muutosvastarintana tai pilke silmäkulmassa toteutettuna mielenosoituksena, on pohjalla mielestäni kuitenkin erotettavissa positiivinen sävy: syvä rakkaus omaa kotiseutua kohtaan. Oma kotikunta ja -seutu ovat niin olennainen osa omaa identiteettiä, että sitä halutaan vaalia vielä senkin jälkeen kun omaa kuntaa ei enää ole.

  Samanlaiseen vahvaan kotiseuturakkauteen olen saanut törmätä usein haastatellessani tätä lehteä varten Suomen matkailuyrittäjiä. Kokemus on aina yhtä havahduttava. Haastateltavien puheesta kuultaa läpi ylpeys omasta kunnasta, maakunnasta ja kylästä – juuret ovat monella niin syvällä oman kotiseudun mullassa, että ”kotiin” on palattu muualla Suomessa ja jopa ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen. On ilo huomata se, miten suurella sydämellä Suomen matkailukohteissa ollaan mukana oman kotiseudun kehittämisessä.

  Tuntuu siltä, että mitä enemmän Suomi on sidonnainen muun maailman liikehdintään, sitä tärkeämmäksi ihmiset kokevat myös omat juurensa – positiivisessa mielessä, ilman turhaa muukalaiskammoa. Yksi merkki oman kotiseutuidentiteetin vaalimisesta on viime vuosina noussut murteiden suosio. Heli Laaksosen Lounais-Suomen murteella kirjoittamat runot ovat tulleet tunnetuiksi koko maassa, Tampereen paikallisradiossa kuullaan päivittäin tampereenkiälisiä uutisia, ja jouluevankeliumikin on kirjoitettu jo ainakin savoksi, stadiksi ja pohjanmaan murteella. Hienoja esimerkkejä, siitä miten paikallista identiteettiä vaalitaan!

  Tämänkin vuoden alussa päättyi Suomessa monen kunnan aika. Mutta kuntaliitosten ei tarvitse merkitä kotiseuturakkaudesta luopumista. Loppujen lopuksi, kotiseutu on aina kotiseutu, oli sen nimi mikä hyvänsä.



Tekstin kirjoittiMatleena Ikonen


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »