Nro 1-2013
Luokittelu: Pohjanmaa ;  Nähtävyydet ;  Kesä ; 
Avainsanat: Isonkyrön vanha kirkko, Töysän Tohni, seinämaalaus, kuvasarjarivistöt, Laurin päivän jumalanpalvelus, hevimessu


Isonkyrön kirkon sisäseiniä kiertää kolme päällekkäistä kuvasarjarivistöä, joista kustakin muodostuu oma kuvakertomus. Kuva: Artturi Kivineva.

Vanha kivikirkko on
Isonkyrön symboli

Isonkyrön vanha kirkko on seissyt samalla paikalla 1300-luvulta lähtien. Se onkin nähnyt ympärillään monenlaisia vaiheita ja muodostunut aikojen saatossa isokyröläisille arvokkaaksi symboliksi.


  Kivisen kirkon ympäristössä on eletty Suomen historian kannalta ratkaisevia vaiheita. Kirkon luona tapahtuneesta yhteenotosta katsotaan nuijasodan alkaneen, ja kirkon viereen päättyi myös nuijasodan johtomiehen, Jaakko Ilkan, elämä.

Tohniko sen kiven toi?


  Kirkon varhaisvaiheet ovat suurelta osalta historian hämärän peitossa, mutta sen rakentamisen ajankohta on arvioitu 1300-luvun alkuun. Vuosisatojen aikana kirkkoa on muokattu, korjattu ja rakennettu uudelleen useita kertoja, mikä kertoo sen merkityksestä alueen ihmisille. Vielä nykyisinkin kirkko on aktiivisessa käytössä: se on suosittu tie- ja vihkikirkko, ja siellä järjestetään edelleen jumalanpalveluksia, konsertteja ja yhteislaulutilaisuuksia. Matkailijoille kirkossa on paljon nähtävää, ja kesäaikaan siellä pidetään ryhmille opastettuja kierroksia.

  Isonkyrön vanhan kirkon viehätys perustuu juuri sen pitkään ja vaiheikkaaseen historiaan ja siihen liittyviin taruihin. Erityisesti kirkon rakentamiseen liittyy monenlaisia taruja, joista tunnetuin lienee tarina Töysän Tohnista, laajalti Etelä-Pohjanmaalla tunnetusta jättiläisestä, jonka kerrotaan kantaneen kirkon läntiseen päätyyn muuratun ison kiven Lapuan Simpsiöltä saakka. Kiven alla olevaa pyöröikkunaa kutsutaan siitä syystä edelleen ”Tohnin akkunaksi”. Tohnin jättiläisen ensimmäinen matka Isonkyrön kirkolle jätti jälkeensä ns. Tohnin kirkkotien, jotka pitkin aikanaan vaellettiin Töysästä Kuortaneen ja Lapuan kautta Isoonkyröön saakka.

Keskiaikaisia yksityiskohtia


  Kirkon keskiaikaisesta olemassaolosta kertovat sakariston lattian alta esiin kaivetun alttarin perusta – alttareita käytettiin keskiajalla yksityiseen hartauteen. Keskiaikaista esineistöä edustavat kuori-ikkunan kummallakin puolella sijaitsevat pyhimyskaapit: Neitsyt Maria -kaappi ja Pyhän Kolminaisuuden eli Armonistuimen kaappi. Näitäkin vanhempia teoksia ovat kirkon suojeluspyhimystä Pyhää Laurentiusta ja munkkipyhimystä esittävät patsaat sekä erillinen Neitsyt Marian patsas, jotka ajoittuvat jo 1400-luvulle. Samalta ajalta lienee peräisin myös saarnastuolin katoksen krusifiksi, joka alun perin riippui katosta kuoriportin yläpuolella.

  Vanhan kirkon sisällä on useita ainutlaatuisia yksityiskohtia, esineitä ja veistoksia, jotka ovat säilyneet uskomattoman hyvin vuosisatojen ajan. Kirkon merkittävimpänä veistoksena pidetään 1400-luvulle ajoitettua veistosta, joka esittää Pyhää Henrikiä ja Lallia ja joka on todennäköisesti danzigilaista alkuperää. Läntisen päätyseinän yläosassa sijaitsee Pyhän Yrjänän patsas, joka on ajoitettu 1500-luvulle.

Ainutlaatuiset maalaukset olivat kadota

  Kirkon merkittävin nähtävyys on kuitenkin ainutlaatuiset 114 seinämaalausta, jotka muodostavat kolme päällekkäistä kuvasarjaa. Jokainen kuvasarjarivistö muodostaa kirkon ympäri kiertävän kuvakertomuksen: ylin sarja esittää Vanhan Testamentin kertomuksia maailman luomisesta laintaulujen antamiseen, keskimmäinen kertoo Jeesuksen elämän ja kärsimyshistorian vaiheet, ja alin kuvasarja liittyy pyhäpäivien evankeliumiteksteihin. Näiden lisäksi on kuoriseinän yläosaan maalattu kuolleiden ylösnousemusta esittävä kuva.

  Vuonna 1666 Isonkyrön silloinen kirkkoherra antoi käskyn peittää maalaukset kalkkilaastilla. Näin tehtiin, ja maalaukset painuivat unohduksiin yli kahdeksi vuosisadaksi. Niiden olemassaolo saatiin selville vanhoista asiakirjoista vasta 1800-luvulla, ja ne löydettiin ja paljastettiin vuonna 1885.

Vanhaan malliin

  Vanhojen jumalanpalvelustapojen mukaan miehet ja naiset ovat istuneet ehdottomasti kummatkin omalla puolellaan, ja muutenkin kirkossa noudatettiin ankaraa maallisiin arvoihin perustuvaa penkkijärjestystä, jossa kullakin talolla oli oma paikkansa. Käyttäytyminen kirkossa oli tarkkojen järjestyssääntöjen alaista, ja rikkomuksista, kuten keskustelusta tai ääneen lukemisesta jumalanpalveluksen aikana, tappelemisesta, nipistämisestä tai lehteriltä sylkemisestä määrättiin sakkorangaistukset. Suurempia rikkomuksia sovitettiin kirkon ulkopuolella jalkapuussa.

  Vierailu Isonkyrön vanhaan kirkkoon kannattaa ajoittaa elokuulle. Joka vuosi kirkon suojeluspyhimyksen, Pyhän Laurentiuksen eli Laurin päivän aikaan nimittäin kirkossa vietetään jumalanpalvelusta 1700-luvun tyyliin. Jumalanpalveluksen tekstit ja rukoukset luetaan 1600-luvulta peräisin olevasta kirkkokäsikirjasta ja virret veisataan vuoden 1701 virsikirjasta 1700-luvun tyyliin pukeutuneen henkilökunnan johdolla. Tulevana kesänä Laurin päivän palvelusta edeltää 9.8. vietettävä hevimessu, joka viime vuoden Herättäjäjuhlillakin täytti kirkon ääriään myöten.



Tekstin kirjoittiMatleena Ikonen


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »