Nro 5-2012
Luokittelu: Pirkanmaa, Häme ;  Alue-esittelyt ;  Nähtävyydet ;  Ruokailu, majoitus ;  Museot, kirkot ;  Juhlapaikat, kokouspaikat ;  Aina ;  Kesä ; 
Avainsanat: Häämeen Härkätie, Tammela, Portaan Nahkurinverstas, Turpoonjoki, majoitus, kokous, juhla, museo



Nahkurien jäljillä...  ...ja vierailulla museossa

Hämeen Härkätien varrella sijaitseva Portaan nahkurinverstas kutsuu matkailijoita, kokousvieraita ja juhlijoita nauttimaan maaseudun rauhasta sekä kurkistamaan nahanvalmistuksen historiaan.


  Pieni Portaan kylä Tammelassa ja erityisesti siellä oleva Nahkurinmutka punamultaisine rakennuksineen oli menneinä aikoina varsin tuttu etappi Hämeen Härkätien kulkijoille. Nimensä mukaisesti siellä sijaitsi nahkurinverstas, josta kyläläiset ja matkalaiset saattoivat hankkia itselleen nahkoja, hevosvaljaita ja kenkiä. Viehättävä paikka vetää Hämeen Härkätiellä matkaavia puoleensa edelleen, mutta eri syistä, sillä siellä toimii nykyisin matkailuyritys, Portaan Nahkurinverstas, joka tarjoaa vierailijoille majoitus- kokous- ja juhlapalveluja. Pihapiirissä sijaitsee myös ainutlaatuinen nahanvalmistuksen historiaa esittelevä nahkatehdasmuseo.

  Puhdasvetisen Turpoonjoen varrella oleva paikka muodostaa idyllisen kokonaisuuden. Majoitustilat sijaitsevat 1940-luvulla valmistuneessa pihatalossa, joka toimi aikaisemmin verstaan suutareiden ja muiden työntekijöiden asuinrakennuksena. Kahdesta huoneistosta löytyy keittiön, sisävessan ja suihkun lisäksi petipaikat yhteensä kymmenelle hengelle. Tilat ovat käytössä ympäri vuoden ja soveltuvat erinomaisesti sekä yön yli majoittumiseen että pidempiaikaiseen lomanviettoon Lounais-Hämeessä. Halutessaan matkailijat voivat nauttia myös majoitusrakennuksessa olevan perinteisen puulämmitteisen saunan pehmeistä löylyistä ja pulahtaa välillä uimaan pihan laidalla virtaavaan Turpoonjokeen.

Kokous verstaan yläkerrassa


  Kokous- ja juhlatila sijaitsee 1880-luvulla rakennetun verstasrakennuksen yläkerrassa, entisessä nahkojenkuivatus- ja varastotilassa. Rakennuksen kunnostus on tehty vanhaa museorakennusta kunnioittaen, minkä ansiosta myös kokous- ja juhlatilan omaleimaista sisustusta hallitsevat vanhat puuovet ja hirsiseinä sekä vanhat hirsiset pystypalkit ja lähellä katonrajaa kulkevat nahkojen kuivatusorret. Kokous- ja juhlatilaan mahtuu enimmillään viisikymmentä ihmistä.

  Pihapiirin vanhin rakennus on 1800-luvun puolivälissä rakennettu päärakennus, jota on myöhemmin laajennettu. Se toimii tällä hetkellä yksityisasuntona. Kesällä rakennuksen Hämeen Härkätien puoleiseen osaan avataan kuitenkin pieni museokauppa.

  Portaan nahkurinverstas sijaitsee maaseudun rauhassa Helsinki―Turku―Tampere-kolmion keskellä, noin sadan kilometrin ja reilun tunnin ajomatkan päässä suurista kaupungeista. Suojaisassa pihassa kävijöitä odottaa kauniiden rakennusten ohella viehättävä maaseutumainen vehreys, johon yhdistyy kukkaloisto, sillä vanhassa miljöössä kasvavat kesäisin lukuisat ruusut ja perinneperennat, kuten idänunikot, pionit, ruskoliljat ja päivänliljat.


Nahkatehtaasta museoksi


  Portaan nahkurinverstas sai alkunsa, kun Mietoisissa syntynyt ja Turussa nahkurin kisällikirjansa saanut karvarinsälli Mathias Ivar Mård hankki 1800-luvun lopulla omistukseensa forssalaisen nahkurinverstaan ja perusti sille sivutoimipisteen Portaan kylään Hämeen härkätien varrelle. Verstas valmisti lähes sadan vuoden ajan 1970-luvulle saakka nahkoja ja nahkatuotteita, kuten jalkineita ja hevosvaljaita.

  Nahkojen parkitus tapahtui verstasrakennuksen alakerrassa eli märkäverstaalla ja viimeistely yläkerrassa eli kuivaverstaalla. Prosessi oli kokonaisuudessaan pitkä ja monivaiheinen ja kesti jopa puoli vuotta. Nahkoja valmistui kerrallaan joitakin kymmeniä, enimmillään jopa sata kappaletta. Suutarinverstas sijaitsi rakennuksen yläkerrassa.

  Nahkurinverstas toimi Forssan seudulla merkittävänä nahkojen tuottajana ja kansankengittäjänä erityisesti 1800-luvun loppupuolella, sillä ennen kenkäteollisuuden syntyä jalkineet hankittiin tavallisesti kyläsuutarilta tai valmistettiin itse. Tilanne muuttui 1800- ja 1900 -lukujen vaihteessa, kun markkinoille alkoi virrata enenevässä määrin tehdastekoisia saappaita. Töitä riitti silti edelleen nahkurinverstaassakin, sillä maaseudun asukkaista monet teettivät yhä mielellään pieksunsa ja saappaansa kyläsuutarilla. Sota-aikana suutareiden työmahdollisuudet kasvoivat entisestään, kun kenkätehtaat eivät pystyneet toimittamaan siviileille tarpeeksi tavaraa.

Kenkäkauppa ja valjaspaja


  Portaan nahkurinverstaan pitkäaikaisin omistaja oli perniöläinen Karl Emil Vuorisalo, joka aloitti verstaassa nahkurintoiminnan 1920-luvun lopulla. Vuorisalo laajensi pihapiirissä olevaa päärakennusta ja perusti siihen kenkäkaupan. Hän rakensi tontille myös uuden rakennuksen, ”pihatalon”, jossa asui verstaan työväkeä. Parhaimpina aikoina verstaassa työskenteli lähes kymmenen työntekijää.

  Yrityksen viimeisin nahkuri oli alun perin satulasepäksi kouluttautunut Eino Elo. Hän teki valjaita varten nahkoja kesäisin ja ompeli talvisin. Tuotteiden menekki alkoi kuitenkin vuosikymmenten saatossa hiljalleen hiipua. 1960-luvulla Elon asiakaskunta oli pienentynyt, mutta alueellisesti laajentunut, sillä valjaita hankittiin aiempaa vähemmän, mutta niitä tultiin hakemaan pitkienkin matkojen päästä, koska tekijöitä oli harvassa.

  Nahkurinverstaan toiminta päättyi lopullisesti vuonna 1971, minkä jälkeen rakennus koneineen ja työkaluineen jäi kaikessa hiljaisuudessa odottamaan parempia aikoja. Sellaiset koittivat noin kolmekymmentä vuotta myöhemmin 2000-luvun alkupuolella, kun rakennuksen ja siellä olevan välineistön ainutlaatuisuus ja kulttuurihistoriallinen arvo ymmärrettiin. Nahkurintoiminnassa käytetyt koneet ja työvälineet inventoitiin ja rakennus kunnostettiin.

  Nahkurinverstaan ja nahanvalmistuksen historiaan voi nykyisin tutustua paikan päälle perustetussa nahkatehdasmuseossa, jossa on esillä runsaasti entisajan nahkateollisuuteen liittyvää esineistöä ja suutarien ja satulaseppien työkaluja, kuten ajan patinan harmaannuttamia parkitussammioita ja krominahkatynnyreitä, biisonin nahan mankelointiin käytetty pohjanahkamankeli, saapasnahan kiillottamiseen käytetty lasituskone sekä viehättäviä mustakultaisia Singereitä, joilla ommeltiin nahkatuotteita.



Tekstin kirjoittiSuvi Roselli



Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »