Nro 1-2012
Luokittelu: Aina ; 
Avainsanat: kolumni, Reissun päällä, Anne Pentti

Reissun päällä

Koti on paras paikka
- myös reissun päällä

  Kotimaan automatkailu on edullista. Paitsi, jos mukana on teini-ikäisiä poikia. Urheilevaa nuorta miestä on ruokittava runsaan tunnin välein, eivätkä tienvarsikuppiloiden kerta-annokset aina ole riittäviä ja ravintoloiden seisovat pöydät ovat liian kalliita – ainakin jos niitä syödään kahteen kertaan päivässä. Lisäksi matkanteko on hidasta, kun pysähdyksiä on tehtävä usein. Jos mukana on teini-ikäinen tytär, on takapenkin valitus jatkuvaa. Läppärin akku ei riitä pitkille matkoille ja Cosmopolitanin lukeminen ei onnistu, koska tulee huono olo. Matkustajien raajat puutuvat ja kuljettajan hermo on kireällä.

  Arvelin jo, että perhematkailu kotimaassa olisi osaltamme ohitse, kunnes keksin sen. Asuntoauton! Yhtäkkiä kaikki matkantekoon liittyvät ongelmat olivat poissa. Ennen matkaan lähtöä täytin jääkaapin, varasin mukaan pinon lautapelejä, lehtiä ja kirjoja. DVD-laite oli sijoitettu niin, että elokuvia pystyi katselemaan suoraan sängystä. Nuorison mukaansa haluamaa tavarapaljoutta ei tarvinnut rajoittaa, tilaa oli riittämiin sekä ihmisille että tavaroille.

  Vessakäyntejä varten ei enää tarvinnut pysähtyä, autossa oli jopa suihku, kun tytär tunsi yhtäkkiä päivittäistä tarvettaan pestä hiukset ja asetella ne uuteen malliin. Kun kuljettajaa alkoi väsyttää, pysäköitiin auto pikkupaikkakunnan keskustaan. Tunnin torkut makuutilassa tekivät ihmeitä ja muu perhe sai tutustua rauhassa paikkakunnan elämään ja ostosmahdollisuuksiin. Kahvit keitettiin mukana kulkevalla keittimellä ennen matkan jatkamista.

  Sukulaisvierailuista tuli leppoisia, kun isäntäperheen ei tarvinnut myllertää kotiaan joukkiomme majoittamiseksi. Meidän ei enää tarvinnut purkaa ja pakata tavaroita majapaikkoihin siirryttäessä. Auto parkkiin ja koti keittiöineen oli ympärillä valmiina. Joskus innostuimme jopa kutsumaan tuttavia syömään. Nostimme tavaratilasta kaasugrillin esiin ja valmistimme herkkuruokia koko seurueelle. Reissaamisen aikatauluista ei enää tarvinnut välittää, kun majoitusvarauksia ei tarvinnut tehdä ennakkoon.

  Seuraavana talvena pysäköimme liikkuvan kotimme pohjoisen talviurheilukeskukseen viikoksi. Ja sepäs vasta oli mukavaa. Kodikas tukikohtamme oli muutaman kymmenen metrin päässä hissiasemasta, suksilla ja laudalla pääsi rinteestä kotiovelle saakka. Kuumaa mehua oli pöydällä valmiina termoskannussa ja voileipiä jääkaapissa, kun nälkä yllätti. Hiihtokeskuksen palvelurakennus oli niin lähellä, että illalla kipaisimme saunasta asuntoautoomme pelkässä yöpuvussa. Koirakaan ei ulvonut yksinäisyyttään, vaan tunsi olevansa kotonaan.

  Tuli todistettua, että koti on ihmisen paras paikka – myös matkoilla!



Tekstin kirjoittiAnne Pentti


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »