Nro 1-2012
Luokittelu: Pohjanmaa ;  Pirkanmaa, Häme ;  Varsinais-Suomi, Satakunta ;  Kesä ; 
Avainsanat: matkakertomus, matkailuauto, asuntoauto, matkailuauton vuokraus


Matkakertomuksen päätepiste, Naantalin Kuparivuoren leirintäalue. Kuva: Naantalin Matkailu

Mukavasti ja edullisesti vuokratulla matkailuautolla

– Muista varoa huoltoasemien katoksia ja leirintäalueilla puiden oksia, muistuttaa matkailuauton vuokraaja, kun treenailen auton pysäköintiä ja peruuttamista Porvoon jokirannassa. Korkean ja melkein seitsemän metriä pitkän asuntoauton käsittely ei ole ensikertalaiselle helppoa, mutta ratti kääntyy naisenkin käsissä yhtä kevyesti kuin perhefarmarissamme. Olo on kuin rekkakuskilla konsanaan, kun katselen alaspäin muihin pysäköintipaikan autoilijoihin.


  Auton perustekniikka on käyty läpi. Samoin vessan ja suihkun käyttö, kaasulieden ja -uunin toiminta, jääkaapin sulkeminen matkan ajaksi, tavaroiden sijoittaminen ja kiinnitys, markiisikatoksen avaaminen ja ruokailutilan muuntaminen makuutilaksi. Vuokraaja on selostanut auton lämmityksen säätämisen ja kytkemisen ulkopuoliseen sähköpistokkeeseen. Kesäkuun alkuviikot saattavat olla viileitä. Viikon matkatavarat on pakattu kaappeihin ja tankissa on 80 litraa dieseliä. Olo on jännittynyt mutta innostunut.

Kolme sukupolvea ja koira

  Australianterrieri Basso hyppää tottuneen näköisesti autoon ja asettuu sohvannurkkaan Vilman takin päälle. Mummi ja ukki vaikuttavat edelleen epäileviltä asuntoautoloman suhteen, mutta hymyilevät tyytyväisinä, kun näkevät auton takaosan leveän parisängyn muhevine patjoineen ja lukuvaloineen. Siisti ja riittävän tilava vessa sekä pöydälle varatut sanomalehdet ja pelikortit rauhoittavat isovanhempien ilmeet saman tien. 10- ja 11-vuotiaat lapset kiipeävät tutkimaan omaa makuutilaansa ohjaamon päällä.

  Kolmen sukupolven, viiden hengen ja yhden koiran kotimaan lomamatka asuntoautolla on alkamassa.

  Lempäälän Ideaparkin pihalle saavuttaessa tunnen jo olevani vanha tekijä asuntoautoilijana. Ensimmäisten parin sadan kilometrin matkalla olen oppinut arvioimaan auton etäisyyden pientareeseen ja ajoradan keskiviivaan. Äkkikiihdytyksiä on tällä ajopelillä turha yrittää tehdä ja jarrutuksia varten on muistettava varata riittävästi matkaa. Lapseni, vanhempani ja jopa koirakin tuntuvat viihtyvän. Termospullosta on matkan aikana kaadettu kahvia mummin kuppiin, ukki on ottanut nokoset ja lapset ovat pelanneet korttia ja istuneet vuorotellen kartanlukijana vieressäni.

  Varmuuden vuoksi jään kauppakeskuksen pysäköintipaikan laidalle, jossa on riittävästi tilaa poistumiseen ilman että autoa pitää peruuttaa. Ukki ja Ville jäävät autoon, naisväki saa lähteä ostoksille kolmisin.

  Tunnin ostoskierroksen jälkeen saaliina on kolme kassillista ruokatarvikkeita, lahjapuodista ostetut teekupit, kolme kynttilälyhtyä ja Vilman omilla rahoillaan urheilukaupasta hankkima yksipyöräinen temppupyörä.

  Vaikka tavaraa on paljon, katoavat kassilliset sujuvasti auton kaappeihin ja temppupyörä mahtuu tavaratilaan kahden muun polkupyörän, kaasugrillin, golfbägin ja taitettavien puutarhakalusteiden seuraan.

  Mummi kokkaa matkaseurueellemme lounasruuat sillä aikaa kun minä otan kuljettajana oikeudekseni mennä pikku päiväunille.

Auto matkaparkkiin ja lomalaiset kylpylään

  Vajaan tunnin ajomatkan jälkeen tulee näkyviin Ikaalisten Kylpylän mainoskyltti. Kurvaan liikkuvan kotimme karavaanareille varattuun matkaparkkiin, hotellin pysäköintialueelle. Lapset lähtevät koiran kanssa tutustumaan Kyrösjärven rantamaisemiin. Ti-Ti Nallen talo ei nuorisoa liiemmälti kiinnosta enkä minä jaksa ajopäivän jälkeen lähteä golf-kentälle. Vajaalla viidelläkympillä ostamme koko porukalle liput kylpylään. Auton saamme sähköpistokkeen päähän, joten alkukesän viileys ei tule yöpymistä haittaamaan.

  Trooppinen 30 asteen lämpö, lokoisat altaat ja hyvät saunat rentouttavat aikuiset. Lapset kuluttavat loput energiansa 58 metrin mittaisessa vesiliukumäessä ja ulkoaltaissa. Iltapalan jälkeen tehtäväkseni jää hyvän yön toivottaminen ja ruokapöytäryhmän muuntaminen omaksi vuoteekseni.

  Seuraavaksi kahdeksi yöksi pysäköimme liikkuvan kotimme sukulaisperheen pihaan Kokkolaan. Isäntäperheen työpäivän aikana viritämme kaasugrilliimme tulet ja tarjoilemme kotiintulijoille puutarhassa maittavan grilliaterian. Tuntuu hauskalta tulla kylään ja kutsua isäntäväki syömään!

  Kokkolan vanhakaupunki, Neristan, tulee tutkittua. Puutalokorttelien pikku pihoilla valmistaudutaan kesään, melkein jokaisessa kukkapenkissä häärii joku lapion kanssa multaa kääntelemässä. Vanhimmat rakennukset ovat 1600-luvulta. Hyvät kahvit ja tuore pulla ovat onneksi tältä vuosisadalta.

Tuhat matkailuajoneuvopaikkaa ja vuoden upein auringonlasku

  Kalajoen hiekkasärkkien leirintäalueella on yli tuhat matkailuvaunu- tai asuntoautopaikkaa. Olemme onneksi liikkeellä ennen kiihkeimmän sesongin alkua, joten tilaa ja väljyyttä on tarpeeksi. Maasto on tasaista ja aloittelija selviää hienosti auton pysäköimisestä aivan hiekkarannan tuntumaan, asfaltoidulle paikalle suihku- ja wc-rakennuksen läheisyyteen ja sähkötolpan viereen.

  Basso päästetään irti talutushihnastaan alueen koirapuistossa ja mummi löytää pyykkituvan ja intoutuu pistämään pyykkipussin sisällön reippaankokoisiin pesukoneisiin.

  Yöpymisestä, sähköpaikasta ja alueen palveluista maksamme nelisenkymmentä euroa yötä kohden karavaanarien yhdistyksen jäsenkortilla. Kaupan päälle saamme vuoden upeimman auringonlaskun tyyneen avomereen. Tosin auringon mereen pulahtamista joutuu odottelemaan pitkälle aamuyön puolelle, sillä yöt ovat lyhimmillään tähän aikaan vuodesta.

  Seuraavan päivän minä vietän mäntykankaalla golf-palloja lyöden. Nuorison vaikea valinta karting-radan ja kylpylän välillä päätyy trooppiseen virtaavaan jokeen, vesiliukumäkiin ja kylmäkaivoon. Kun alkuillasta palaamme tukikohtaamme, on mummi hiillostanut pullean lohen, jota väittää ukin pyytämäksi saaliiksi. Tarkemman tivaamisen jälkeen selviää, että päivälliskala on peräisin Lohilaakson lammesta, itse kalastettu kuitenkin.

  Lomaviikon kääntyessä loppuaan kohden auton nokka suunnataan kohti etelää. Valitsemme Seitsemän Sillan saaristoreitin Kokkolan ja Pietarsaaren välillä. Isovanhemmat istuvat vuorotellen kartanlukijan paikalla nauttiakseen merenrantamaisemista. 35 kilometrin matkalla yritämme laskea siltoja, mutta useimmat niistä ovat niin pieniä, että autolla ajaessa niitä tuskin huomaa. Polkupyörä olisi ollut tällä tiellä sopivampi kulkuneuvo ja tienvarsipaikkakunnilla olisi kannattanut viipyä pidempäänkin. Parasta eksotiikkaa kohtaamme huoltoasemalla ja kaupassa, jossa henkilökunta palvelee makeisostoksiaan tekeviä lapsia ainoastaan ruotsiksi.

  – Ajoimmeko vahingossa Ruotsin puolelle, ehti Ville jo kysymään.

Kuljettajan tulikoe Naantalin Kuparivuorella


  Viimeiseksi lomapäiväksi päätämme jäädä Naantaliin, jossa koen kuljettajana kovimman haasteeni. Leirintäalueelle ajaessani luulin päätyneeni vuoristoon. Tavallaan se oli tottakin, sillä alue sijaitsee Kuparivuoren rinteessä. Hiki valuu kylkiä pitkin antaessani auton liukua alas jyrkkää rinnettä ja painaessani kaasun melkein pohjaan varmistaessani, että lomakotimme jaksaa nousta ylös valitsemamme sähkötolpan viereen. Käsijarrun pitävyyden tarkistan ainakin kolmeen kertaan.

  Naantali tarjoilee lomamme päätöspäiväksi parastaan. Nuoriso seikkailee Väskin saarella ja me aikuiset tuhlaamme loput rahamme pikkuputiikkien ihaniin turhuuksiin ja rannan ravintolaterasseilla.

  Matkailuautoloma oli mukava ja edullinen. Viikon vuokrahinta alkukesästä oli tiukkojen hintaneuvottelujen jälkeen 750 euroa. Yöpymiset leirintäalueilla maksoivat kympin verran henkeä ja yötä kohden. Ravintoloihin ei rahaa kulunut kovin paljoa, koska auton ruuanvalmistusvarusteet olivat erinomaiset ja jääkaappi riittävän tilava. Dieseliä kului keskimäärin 12 litraa sadalla kilometrillä. Kaasua ja wc-kemikaaleja kulutimme pullollisen kumpaakin. Nujakkaa ei ahtaista tiloista huolimatta kolmen sukupolven välillä syntynyt, koska pysähdyskohteissa oli paljon jokaiselle sopivaa ohjelmaa. Ajaminen oli turvallisen tuntuista ja mukavaa. Kotiin palatessa farmariauto tuntui polkuauton kokoiselta.

Valppaana matkailuauton ratissa

  Jokamiehenoikeuksiin kuuluu mahdollisuus yöpyä toisen maalla matkailuajoneuvossa, jos ei aiheuta haittaa tai häiriötä. Itse valitsisin kuitenkin mieluummin valvotun ja vartioidun majoittumisalueen, jossa perheen voi antaa nukkua tuntematta huolta mahdollisista pahantekijöistä tai varkaista. Erityisesti ajoneuvon ulkopuolella kuljetettavat polkupyörät varastetaan helposti. Suomessa on yli 300 leirintäaluetta, jotka soveltuvat matkailuautolle.

  Matkailuauton korkeus on kolmisen metriä, joten huoltoasemien katosten reunoja ja leirintäalueiden puiden roikkuvia oksia on varottava. Parkkiruutuun pysäköinti on useimmiten mahdoton tehtävä, kun auto saattaa olla yli kuusi metriä pitkä ja reilusti yli kahden metrin levyinen.

  Auto kannattaa pysäköidä esimerkiksi markettien parkkipaikoilla alueen reunalle. Monen matkailuauton taka-akselin ja korin perävalojen välissä on jopa yli metri niin sanottua peräylitystä. Erityisesti parkkialueilla pitää olla tarkkana, ettei taka-akselin takana oleva osa ota kiinni pensaisiin, puihin, muihin ajoneuvoihin tai rakennelmiin. Auton sivureunat ovat lähes kymmenen senttiä renkaita ulompana. Kaupungeissa takapyörän kulkurataa on seurattava käännöksissä sivupeileistä.

  Matkailuauto on herkkä kallisteluille käännöksissä. Kadunkulmat ja teiden risteykset kannattaa ajaa rauhallisesti. Täyteen lastattu matkailuauto painaa lähes 3,5 tonnia. Vaikka moottori on tehokas ja sitkeä, ei auto liiku henkilöauton tavoin. Ohittelu on useimmiten turhaa. Takana tulevaa liikennettä seurataan matkailuautossa vain sivupeilien kautta. Niiden käyttöön tottuu helposti, mutta etenkin peruutettaessa aloittelijan on syytä lähettää apukuski tarkkailemaan tilannetta auton ulkopuolelta.



Tekstin kirjoittiAnne Pentti


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »