Nro 5-2011
Luokittelu: Aina ; 
Avainsanat: kolumni, Reissun Päällä, Anne Pentti, Lappi, Paula Risikko

Lappiin vai terapiaan?

  Tumma öinen taivas on täynnä tähtiä, pakkasta viitisen astetta. On niin hiljaista, että melkein korviin koskee. Tuntuu, että olen yksin maailmassa. Tunturi-Lappiin on satanut ensimmäinen kepeä kerros pakkaslunta ja kuu piirtää kultaisen sillan järven jään ohuelle lumikerrokselle.

  Palaan mökkiin ja sytytän tulen takkaan. Isäntä on jättänyt pöydälle pullollisen kaarnikkamehutiivistettä. Lämmitän itselleni ison kupillisen mehua enkä tiedä kumpi on rauhoittavampaa, takkatuleen tuijottelu vai seisoskelu tähtitaivaan avaruuden alla. Molemmat tuntuvat pysäyttävän ajan kulun ja avaavan tilaa omille ajatuksille.

  Kolme päivää Muonion Muotkavaaran syrjäisessä mökissä ilman tietokonetta, työmurheita tai liikenteen melua. Olo on kuin uudestisyntyneellä. Jääkaapissa on sopivasti ruokaa, vajassa takkapuita, sauna lämpenee joka ilta ja pöydällä puoliksi luettu hyvä kirja.

  Jatkuva päänsärky ja univaikeudet ovat tiessään. Työterveyslääkärin ehdotukset parin viikon stressilomasta ja lääkekuurista voinee unohtaa. Kolmen päivän tehohoito Suomen Lapissa tuntuu tepsineen.

  Suomalaisen ihmisen henkinen rakenne näyttää ajoittain vaativan rauhaa, hämäryyttä ja hiljaisuutta. Terveenä pysyäkseen ihmisen pitää välillä pystyä katsomaan kauas, joko merelle, järvelle, hangelle tai vaikka Pohjanmaan lakeuksien pelloille. Elämä kerrostalojen välisillä ahtailla kaduilla kiireessä, melussa ja kirkkaissa valoissa ei anna ruumiille ja mielelle aikaa palautua ja kerätä uusia voimia.

  Työterveyslääkärit kirjoittavat rasittuneille työntekijöille tänä päivänä jopa kulttuurireseptejä. Tarjoavat pillerien sijaan teatteri- tai konserttielämyksiä. Pitäisiköhän mukaan lääkitysvalikoimaan ottaa myös matkailureseptit? Kannattaisi ehkä laittaa postikortti Tunturi-Lapista menemään sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikolle.

  Parin kuukauden päästä otetaan uusi Lappi-hoitojakso koko perheen voimin. Vanhempi sukupolvi saa jäädä hiljaisen järven jäälle ja tunturin reunoille hiihtelemään, kun nuoriso hurauttaa puolessa tunnissa Levin, Ylläksen, Oloksen tai Pallaksen rinteille. Minkä ihmeen takia pitäisi lentää viikonlopuiksi Keski-Euroopan meluisiin suurkaupunkeihin tai Alppien täpötäysiin ja kalliisiin laskettelukeskuksiin, kun kotimaasta löytyy tällainen talviparatiisi?



Tekstin kirjoittiAnne Pentti


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »