Nro 3-2011
Luokittelu: Varsinais-Suomi, Satakunta ;  Nähtävyydet ;  Luontokohteet ;  Kesä ; 
Avainsanat: Saariston museoväylä, Turunmaan saaristo, merimerkit, tulikoppi, luotsitupa, puukummeli, keilapooki, hirsitorni, lyhytpuomipooki, riukurovio, Vippfyr


Kuva: Kari Koski/trinimedia.com

Saariston museoväylä vie Oolannin sodan aikakauteen

”Ja se oolannin sota oli kauhia”, lauleskelee moni kesäveneilijä ja huikkaa perään ”sunfaraa”. Britannia ja Ranska yrittivät 1800-luvun puolivälissä eristää Venäjän ulkomaankaupan tekemällä laivaston toimintakyvyttömäksi. Oolannin sodan tuhoista suuri osa kohdistui Suomeen ja sota vei mennessään Turunmaan saariston eteläpuolen merimerkit. Piirustukset useimmista näistä turvalliselle merenkululle välttämättömistä rakenteista ovat onneksi säilyneet eri arkistoissa.


  Kolmenkymmenen viime vuoden aikana seitsemäntoista historiallisten merimerkkien kopiota on rakennettu ja pystytetty reitille Korpoströmistä Nauvon ja Airiston kautta Turkuun. Merkkien pystyttäminen on tehty pääosin talkootyönä ja hankkeessa ovat olleet mukana lukuisat merihistoriasta ja merenkulusta kiinnostuneet tahot sekä yhdistykset, säätiöt ja yksityiset ihmiset.

  Historialliset merimerkit eivät ole ainoastaan kauppamerenkulkijoiden opastukseksi, vaan myös huviveneilijöiden iloksi, kanootilla melojien katseenvangitsijoiksi ja yhteysaluksella kulkijoiden kiinnostuksen kohteiksi. Merkit on pyritty sijoittamaan siten, että ne näkyisivät hyvin pienveneistä ja jopa matalista kanooteista ja kajakeista. Suuri osa museoväylän merkeistä näkyy yhteysalukselle, joka liikennöi Nauvosta Seilin saaren kautta Rymättylään.

Tulikoppeja ja riukurovioita


  Merimerkit ovat kaikki erilaisia. Suurimmat ovat toistakymmentä metriä korkeita. Merkit ovat tulikoppeja, luotsitupia, puukummeleita, keilapookeja, hirsitorneja, lyhtypuomipookeja ja riukurovioita. Saaristossa aikanaan melko yleiset riukuroviot sijoitettiin kallioiden laelle. Riukorovion mastoon sijoitettu tynnyri sisälsi öljyä tai tervaa, jonka avulla puisen merimerkin sai tarvittaessa nopeasti täyteen roihuun. Historiallisten merimerkkien ketjun aloittaa Korpoströmissä Årklobb, jonka riukorovion huipulla on peräti neljä tynnyriä.

  Saariston merkkitulista on kuvauksia jo rautakaudelta. Useat vanhat merimerkit perustuivatkin tulen käyttämiseen laivoja oikeille reiteille ohjatessa. Lyhtypuomipookin takorautainen kori vivuttiin puomilla korkealle ja korissa poltettiin puuhiiltä. Dominikaanimunkit aloittivat Itämeren tulipookijärjestelmän luomisen jo 1200-luvulla. Silloin tällöin saariston vähemmän kunnialliset asukkaat sytyttelivät merkkitulia vääriin paikkoihin ohjatakseen arvokkaat kauppalaivat sopivasti karikkoihin ja ryöstivät niiden lastit.

  Seitsemäntoista merimerkin ketjun viimeinen sijaitsee Turussa, Aurajoen rannassa. Se on lyhtypuomipooki eli vippfyr, jonka kaltaisia käytettiin 1700-luvun loppuun asti merkitsemään Itämeren halki Venäjälle johtavaa valtaväylää. Vippfyrejä on 2000-luvulla rakennettu Suomeen muitakin. Yksi Vaasan edustan luodolle ja toinen Utön saarelle. Utön alkuperäinen tulimajakka perustettiin jo vuonna 1753.

  Saariston matkailuneuvontapisteistä saa ilmaisia karttoja, joista merimerkkien sijainnit, ulkomuoto ja historiallinen tausta ja merkitys selviävät.



Tekstin kirjoittiAnne Pentti


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »