Nro 2-2011
Luokittelu: Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ;  Alue-esittelyt ;  Nähtävyydet ;  Museot, kirkot ;  Aina ; 
Avainsanat: Pohjois-Pohjanmaa, Raahe, Vanha Raahe, Wanha Herra, Nuori Herra, Raahen museo, puutalokaupunki


Vanha Raahe on yksi Suomen parhaiten säilyneitä 1800-luvun puukaupunkeja, jossa on noin 150 vanhaa asuinrakennusta ja noin 200 talousrakennusta. Kuva: Raahen kaupunki


Perämeren rannalla sijaitsevasta Raahesta lähdettiin maailman merille jo satoja vuosia sitten. Raahe on kautta aikojen ollut vilkas satamakaupunki, josta purjehdittiin maailman kaukaisimpiin kolkkiin viemään voita, tervaa ja puutavaraa. Useamman vuoden kestäneiltä purjehduksilta tuotiin tuliaisiksi rautaa, suolaa ja kaikenlaisia hyödykkeitä kuten kankaita, kahvia ja mausteita. Merimiehet ovat jo kadonneet Raahen katukuvasta, mutta merellisyys on edelleen iso osa kaupungin identiteettiä.


Wanha Herra on museon vetonaula

  Raahen museon kokoelmista löytyy laaja kirjo merenkulkuun ja mereen liittyvää esineistöä. Museon ehdoton vetonaula on maailman vanhin sukelluspuku, Wanha Herra, jonka merikapteeni Johan Leufstadius lahjoitti museolle jo 1860-luvulta.

  Museonjohtaja Eija Turunen kertoo, että lahjoitustietojen mukaan puku olisi peräisin jopa 1700-luvulta, ja olisi näin ollen maailman vanhin sukelluspuku.

  – 1980-luvulla puku kiersi Sea Finland -näyttelyissä mm. USA:ssa ja Englannissa, eikä ainakaan vastaan tullut vanhempaa pukua, Turunen sanoo.
 
  – Merenkulun historiaan perehtyneet eivät myöskään ole kyseenalaistaneet ”maailmanennätystä”.
Wanha Herra on tehty vasikannahkasta, ja se on käsitelty tervalla ja sianihralla, jolloin siitä on saatu vedenpitävä. Puvun jalkaosat muistuttavat perinteisiä suomalaisia jalkineita ja käsiosat metsämiehen kintaita, mikä voisi viitata siihen, että puku olisi suomalaista työtä. Kiistattomasti puvun alkuperää ei kuitenkaan ole onnistuttu osoittamaan.

  – Vastaavia pukuja ei ole löydetty Suomesta eikä muualtakaan, mutta Ruotsin Valtionarkistosta on löytynyt vuodelta 1727 peräisin oleva piirros hyvin samannäköisestä hahmosta, joka oli suunniteltu valmistettavaksi metallista, Turunen kertoo. Hän pitää mahdollisena, että Ruotsista löytynyt piirros olisi toiminut mallina Raahen sukelluspuvulle.

1700-luvun teknologian huippua

  Puvun valmistaja on osoittanut hallinneensa 1700-luvun sukellusteknologian viimeisimmän tietotaidon. Puvun huppu on sisäpuolelta vahvistettu puurimojen avulla, ja ilmaa sukeltajalle pumpattiin luultavasti palkeitten avulla joustavilla nahkasukilla yhteenliitettyjen puisten putkien kautta. Hupun yläosassa on oletettavasti ollut läppäventtiili, jonka kautta ilma on tullut sisään ja vastaavasti poistunut selkäputken kautta. Sukeltaja on pujottautunut sisälle pukuun sen vatsassa olevasta aukosta, joka suljettiin kiertämällä pitkä aukkonahka vyön ympäri ja kiinnittämällä vyö sukeltajan vyötäisille.
 
Nuori herra todensi käyttökelpoisuuden


  Vuonna 1988 Raahen museon konservaattori teki Wanhasta Herrasta täydellisen kopion käyttäen samoja työmenetelmiä ja materiaaleja kuin 1700-luvun tekijänkin.  Kopio ristittiin "Nuoreksi Herraksi".  Kopiopuvulla tehtiin koesukelluksia, jotka osoittivat puvun toimivan moitteettomasti, eikä sukelluksen syvyyden tai keston suhteen todettu mitään rajoituksia. Pisin Nuorella Herralla tehty sukellus kesti peräti 40 minuuttia.

  Wanha Herra on ehdottomasti yksi Raahen museon kuuluisin esine, joka viehättää aina uusia museovieraita. Wanha Herra lienee olemassaolonsa aikana kokenut ja nähnyt monenlaista, mutta vanhoilla päivillään hänenkin on täytynyt tyytyä rauhallisempaan menoon tiukasti vartioiduissa olosuhteissa.

  – Wanhaa Herraa säilytetään vitriinissä, jonka lämpötilaa ja ilmankosteutta tulee tarkkailla, kertoo Eija Turunen.

Raahe huolehtii helmestään

  Raahen juuret ovat jo 1600-luvun puolivälissä, Suomen kenraalikuvernööri, kreivi Pehr Brahen ajoissa. Nykyisen Raahen Pikkulahden rannalle rakennetun satamakaupungin asemakaava noudatti suurvalta-ajan ihanteita: se oli säännönmukainen renessanssiruutukaava, joka oli jaettu kuuteen kortteliin. Alkuperäinen ruutukaava on säilynyt nykypäiviin saakka, ja se käsittää nykyisin parikymmentä korttelia Raahen Vanhassa kaupungissa. Sen ainutlaatuinen puutalokaupunki-idylli on helmi paitsi Raahen kaupungissa, myös valtakunnallisesti.

  Alkuaikojen asujaimisto oli suurvalta-ajan sääty-yhteiskunnan rakenteen mukainen. Porvarit rakensivat kruunun vaatimat edustavat talot, kävivät kauppaa ja hallinnoivat kaupunkia. Työtä tekevä väestö taas koostui pääasiassa käsityöläisistä ja merimiehistä.

  Suuri tulipalo vuonna 1810 tuhosi kaupungista kolme neljäsosaa eli noin 60 taloa, niiden mukana raatihuone arkistoineen. Palon jälkeen kaupunki rakennettiin nopeasti uudelleen: maaseudulta ostettiin ja tuotettiin taloja Raaheen, ja joitakin taloja tuotiin jopa Ruotsista. Suurin ja näyttävin rakennuskokonaisuus oli luonnollisesti kaupungin uusi tori, Pekkatori, rakennuksineen. Pekkatori edustaa italialaisten renessanssi-ihanteiden mukaista umpikulmaista torityyppiä ja on sen parhaiten säilyneitä esimerkkejä Euroopassa.

  Vanhan Raahen rakennuskanta on lähes kokonaan peräisin kaupunkipalon jälkeiseltä ajalta, mutta paloa edeltävältäkin ajalta on säilynyt ainakin kahdeksan asuinrakennusta sekä kivisiä kellarirakenteita. Soveliuksen talo ennen paloa edeltävältä ajalta on Raahen historiallisesti arvokkain rakennus ja palolta säästyi myös Leufstadius, joka on viimeaikaisia arvonsa mukaan kunnostettuja rakennuksia. Molemmat kohteet ovat rakennussuojelulailla suojeltuja.

  Vanha Raahe on yksi Suomen parhaiten säilyneitä 1800-luvun puukaupunkeja, jossa on noin 150 vanhaa asuinrakennusta ja noin 200 talousrakennusta. Vanha Raahe on edelleen elävä kaupunginosa, joka kertoo konkreettisesti kaupungin vaiheista vuosisatojen takaa tähän päivään ja kantaa mukanaan pitkiä perinteitä.

Vanha Raahe kuntoon

  Vanha Raahe on kokonaisuudessaan valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö, jonka arvoja ja merkitystä halutaan siirtää myös tuleville polville. Aina kulttuuriympäristön säilyttäminen ei ole ollut itsestään selvää: 1960-luvulla Rautaruukin terästehdas perustettiin Raaheen, minkä johdosta kaupungin asukasluku nousi nopeasti. Nopea kasvu edellytti voimakasta rakentamista, ja 60-luvulla vanha kaupunki oli jopa purku-uhan alla.

  Päätös vanhan kaupungin säilyttämisestä tehtiin vuonna 1977, minkä jälkeen alueella on korjattu satakunta päärakennusta.  Nyt kaupungissa on käynnissä kulttuuriympäristöhanke Vanha Raahe kuntoon, jonka tavoitteena on kunnostaa ja edelleen elävöittää kaupungin sielua, ja lisätä sen myötä Raahen vetovoimaa ja parantaa sen mainetta. Vanha kaupunki halutaan kunnostaa, jotta siitä muodostuu taas entisaikojen mukainen kaupungin lämmin sydän – kaupunkielämän keskipiste ja houkuttelevampi paikka asua, toimia ja vierailla.



Tekstin kirjoittiMatleena Ikonen


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »