Nro 1-2011
Luokittelu: Savo ;  Nähtävyydet ;  Museot, kirkot ;  Kesä ; 
Avainsanat: Pohjois-Savo, Pielavesi, Lepikon torppa, Urho Kekkonen, syntymäkoti

Pielavedellä sijaitseva Lepikon torppa on presidentti Urho Kekkosen syntymäkoti


Kuva: Pielaveden kunnan arkiston kokoelmat

Suomalaisen suurmiehen lapsuudenmaisemissa

Kun Urho Kaleva Kekkonen syntyi 3.9.1900 vaatimattoman Lepikon torpan pihapiirin savusaunassa, ei kukaan varmastikaan osannut arvata, kuinka paljon tuo pienokainen tulisi vaikuttamaan Suomen historiaan.


  Urho Kekkonen ei omannut torpparitaustaa, vaan hänen esivanhempansa olivat vanhojen itäsuomalaisten talonpoikaissukujen jälkeläisiä. Metsätyönjohtaja Juho Kekkonen, Urho Kekkosen isä, osti Lepikon torpan perheen omakotitaloksi kesäkuussa 1900, sillä perhe tarvitsi kodin metsätyömaan tuntumasta. Nimensä torppa oli saanut talon takana olevan kauniin lepikön mukaan.

  Ostohetkellä Lepikon torppa oli vain yhden huoneen savupirtti, mutta pian muuton jälkeen Juho Kekkonen alkoi kunnostaa rakennusta. Korjaustöiden tekemistä saattoi vauhdittaa perheen esikoisen syntymä. Juho Kekkonen muurasi kiukaan tilalle savupiipullisen uunitakan, jossa oli uutuutena hellalevy. Hän veistätti seinät pyöröhirsistä nykyiseen muotoonsa, poisti savutuvalle tyypilliset poikkiorret sekä suurensi ikkunat nykyiseen kokoonsa ja muotoonsa. Hän rakensi torppaan myös kaksi lisäkamaria ja porstuan eli läpikäytävän. Toinen kamareista toimi ruokien säilytystilana.

Kekkonen muistelee


  Juho Kekkonen tunnettiin jämptinä miehenä, joka piti kurin ja järjestyksen niin työnjohtajana kuin perheenisänäkin. Elämä Lepikon torpassa oli aika-ajoin varsin vilkasta, sillä siellä asusteli loma-aikoina lukuisia tukkimiehiä, jotka olivat Juho Kekkosen työtovereita ja työmiehiä.

  Urho Kekkonen on myöhemmin muistellut lapsuuttaan Lepikon torpassa ja muistaa sieltä ainakin tapauksen, jossa hänelle oli käydä hullusti. Hän juoksi pihalla puukko kädessä ja kaatui, minkä seurauksena puukko osui lähelle hänen silmäänsä. Lopputuloksena oli kova itku sekä isältä saatu rangaistus.

  Toinen tapaus sattui torpan tuvassa. Urho Kekkonen kujeili ruokapöydässä, minkä johdosta yksi isän työtovereista päätti kasvattaa poikaa vaatimalla Urhoa tunnustamaan sopimattoman käytöksensä. Tunnustus tuli, mutta vasta usean tunnin pöydän äärellä istumisen jälkeen. Jälkikäteen Lepikon torpassa vieraillessaan Urho Kekkonen kiitteli kuitenkin saamaansa kuritusta ja koki sen kautta saadun opin erittäin hyödylliseksi elämässä.

  Kekkosen perhe asui Lepikossa kuuden vuoden ajan, minkä jälkeen perhe muutti savottojen perässä Kuopioon. Sen jälkeen torppa vaihtoi useaan otteeseen omistajaa ja aikojen saatossa rakennuksesta tehtiin kaksikerroksinen pystylaudoin vuorattu talo, joka poikkesi suuresti alkuperäisestä asustaan.

Museon perustaminen

  Torpan historialliseen arvoon alettiin kiinnittää huomiota Pielavedellä jo 1950-luvulla, kun torpan pojasta oli tullut moninkertainen pääministeri ja vuonna 1956 presidentti. Niinpä kotiseutuyhdistys yritti hankkia torpan omistukseensa. Torpan muuttaminen matkailunähtävyydeksi onnistui kuitenkin vasta vuosia myöhemmin, kun 1960-luvulla perustettu Lepikko-säätiö onnistui hankkimaan torpan itselleen vuonna 1966 ja entisöi torpan Kansallismuseon avustuksella vastaamaan mahdollisimman tarkasti sitä asua, joka sillä oli Kekkosten asuessa siinä 1900-luvun alussa.

  Lepikon torppa avattiin museoksi Urho Kekkosen syntymäpäivänä 3.9.1966. Avajaisjuhlaa kunnioittivat läsnäolollaan presidentti Urho Kekkonen puolisonsa Sylvi Kekkosen kanssa sekä presidentin sisar Siiri Kekkonen ja presidentin poika kansanedustaja Matti Kekkonen. Juhlassa oli mukana myös silloinen ulkoministeri Ahti Karjalainen.

  Lepikon torppa edustaa tyypillistä kaskisavolaista asumistapaa, jossa rakennus toimi samanaikaisesti asuinhuoneena, saunana ja riihenä ja symboloi samalla itäsuomalaista omavaraisuutta. Torppaan on koottu nähtäville 1900-luvun alun pielavetistä käyttöesineistöä. Kokoelmaan sisältyy myös muutama Kekkosen suvulle kuulunut esine, kuten Urho Kekkosen kastemalja, presidentin äidin, Emilia Kekkosen, kutoma seinävaate sekä Siiri Kekkosen torpalle lahjoittama kahvikalusto, jonka presidentin isä sai 50-vuotislahjaksi työtovereiltaan.

  Lepikon torppa sijaitsee parin kilometrin päässä Pielaveden keskustasta. Museo on avoinna yleisölle kesäisin ja muuna aikana sopimuksen mukaan. Torpan vaiheista kerrotaan nauhoitteessa, jota voi kuunnella torpassa vieraillessaan. Samat tiedot löytyvät kirjallisena monisteesta, jonka saa lipunmyynnistä. Paikalla on myös opas valmiina vastaamaan kävijöiden kysymyksiin.

  Torpan yhteydessä toimii kahvio-myyntipiste. Lepikon torpasta ostetut postikortit leimataan torpan omalla postileimalla.



Tekstin kirjoittiSuvi Roselli


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »