Nro 5-2010
Luokittelu: Kymenlaakso, Etelä-Karjala ;  Alue-esittelyt ;  Nähtävyydet ;  Museot, kirkot ;  Aina ; 
Avainsanat: Kymenlaakso, Kouvola, Ankkapurha, puuteollisuus, museo, Ritva Korri, pahvimankeli

Museot kunnioittavat menneiden sukupolvien työtä


1920-luvun konttorihuoneen tunnelmaan kuuluu sikarinhaju.

Metsäteollisuuden mielenkiintoista historiaa

Ankkapurhan Teollisuusmuseossa esitellään Ankkapurhan varhaisvaiheita, henkilökunnan työ- ja elämänoloja sekä teollisuuden kehitystä runsaan sadan vuoden aikana.


  Kouvolan Inkeroisissa, Stora Enson tehdasalueella sijaitseva Ankkapurhan Teollisuusmuseo toimii Anjalan kosken Lohisaarella, vanhan, vuonna 1872 perustetun puuhiomon ja kartonkitehtaan tiloissa. Museovirasto on nimennyt teollisuusalueen Suomen metsäteollisuuden muistomerkiksi.

  Tehtaiden välisellä asuinalueella sijaitseva museotalo Warpunen tuo lisävalaistusta työntekijöiden ja tehtaan elämästä. Molempia museoita hallinnoi ja kehittää Ankkapurhan teollisuusmuseosäätiö.

Arvokas Pahvimankeli

  Ankkapurhan Teollisuusmuseossa voi tutustua Saksasta ostettuun, alkuperäiselle paikalleen entisöityyn kartonkikoneeseen, joka käynnistyi vuonna 1897. Ainutlaatuisen konevanhuksen pituus on 60 metriä ja työleveys puolitoista metriä. Sen huippunopeus oli 30 metriä minuutissa ja keskimääräinen vuosituotanto 6.000 tonnia. Suomen ensimmäisen jatkuvakäyntisen kartonkikoneen lempinimi oli Pahvimankeli. Se on Ankkapurhan Teollisuusmuseon ydin ja arvokkain kokonaisuus.

  Näyttelyssä on yli 220 valokuvaa, joista monet kävijät ovat tunnistaneet itsensä, vanhempansa tai isovanhempansa. Lisäksi esillä on karttoja ja taulukoita sekä yli 160 esinettä, jotka on koottu eri tehdasosastoilta tai saatu lahjoituksena yksityisiltä henkilöiltä. Osa näyttelystä on vanhan vesivoimalaitoksen generaattorisalissa.

  Teollisuusmuseossa on myös infotila esittelyjä, neuvotteluja ja kokouksia varten sekä vapaata tilaa, jossa on järjestetty esimerkiksi konsertteja ja teatteriesityksiä.

Toimiva museopaja

  Teollisuusmuseoon kuluu toimiva museopaja, joka kunnioittaa useiden sukupolvien teollisuusseppien työtä ja asettaa heidän työvälineensä esille aitoon pajaympäristöön. Museon syntyyn vaikutti merkittävästi vanhan pajan esineistö, jonka Jorma Rantanen lahjoitti Ankkapurhan teollisuusmuseosäätiölle.

  Pajassa on Hennalan purkutiilistä rakennettu ahjo, 150 kiloa painava Lokomon valmistama alasin sekä Jorma Rantasen lahjoittama, yli 120 vanha nahkapalje, joka on edelleen toimintakunnossa. Museopajassa järjestetään tilauksesta työnäytöksiä.

Neljä asuntoa – neljä tarinaa

  Viime vuosituhannen alussa tehtaan työntekijöille rakennettiin neljän perheen taloja ulkorakennuksineen. Taloista muodostui tehtaan läheisyyteen linjojen alue, johon kuului valkoinen, punainen ja keltainen linja.

  – Talojen seinissä oli nimikilvet ja asuinrakennuksille annettiin lintujen nimet todennäköisesti jonkinlaisiksi postiosoitteiksi, kertoo museo-opas Ritva Korri.

  Yksi taloista oli nimeltään Warpunen, joka säästettiin muiden talojen purkamisen yhteydessä. Nyt museotalo Warpusessa esitelläänkin neljä mielenkiintoista kokonaisuutta: 1900-luvun alun työntekijäkoti, 1920-luvun konttori, konttorikonenäyttely ja 1940-luvun lopun "Heteka-ajan koti".

  Yhteen talon asunnoista on luotu viime vuosisadan vaihteen paperin- ja kartongintekijän koti. Haastattelemalla linjojen vanhoja asukkaita selvitettiin, miten tuon ajan työntekijäperhe asui ja eli. Ritva Korrin mukaan tehtaalaiset olivat innokkaasti mukana ja esinelahjoituksia saatiin runsaasti. Työntekijäkodissa on keittiö, kamari sekä makuuputka.

  – Putka oli pieni, ikkunaton tila, jossa vuorotyötä tekevä perheenisä sai nukkua rauhassa, kertoo Korri. Asunnon kalustus, käyttöesineet ja käsityöt kertovat ison perheen elämästä 40 neliön asunnossa. Keittiö oli todellinen monitoimihuone ja kamaria koristivat taidokkaat käsityöt.

  –  Konttorihuoneeseen ja Billnäs-huonekaluilla kalustettuun eteiseen saatiin täydellinen 1920-luvun tunnelma vahaamalla korkkimattolattia sekä polttamalla konttorissa avajaispäivänä kunnon sikaari, selvittää Korri.

  Yhteen asuntoon alettiin kerätä tehtaan konttoreista poistettuja konttorikoneita ja muita vanhoja konttoritarvikkeita. Näyttelyssä on nähtävänä ja ihmeteltävänä lähes sata esinettä.

  Kerättäessä tavaraa ensimmäiseen kotiin saatiin runsaasti myös 1930- ja 1940-lukujen kalusteita ja esineitä. Niistä tehtiin Warpusen viimeiseen asuntoon niin sanottu Heteka-ajan koti. Siellä esitellään muun muassa oikea heteka asiaan kuuluvine peittoineen ja seinävaatteineen sekä sodan aikaisia puu- ja paperikenkiä.

  Ritva Korri toteaa tyytyväisenä, että Ankkapurhan Teollisuusmuseo ja Museotalo Warpunen ovat osoitus menneiden sukupolvien työn ja paikallisen teollisuushistorian arvostamisesta. Tarvittiin rahaa ja työtä, myönteistä asennetta ja tuhansia talkootunteja, ennen kuin museot voitiin avata yleisölle.

  Molempiin museoihin pääsee tutustumaan sopimuksen mukaan ympäri vuoden. Teollisuusmuseo on avoinna yleisölle toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin keskiviikosta sunnuntaihin.



Tekstin kirjoittiEeva Oksman


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »