Nro 2-2010
Luokittelu: Varsinais-Suomi, Satakunta ;  Alue-esittelyt ;  Nähtävyydet ;  Museot, kirkot ;  Aina ; 
Avainsanat: Satakunta, Harjavalta, Emil Cedercreutz, museo, Kukkilintu, taidelainaamo, Uotilan tila


Matti Kavan pronssinen Harjavaltaa-patsas toivottaa tervetulleeksi Harjavaltaan.


Harjavaltaan saavuttaessa pääsee jokainen osalliseksi kulttuurikierroksesta. Keskustaan johtavan tien kolmea liikenneympyrää kaunistavat patsaat. Ensimmäisessä huiskii Matti Kavan pronssinen Harjavaltaa-patsas, joka toivottaa vierailijat tervetulleeksi kaupunkiin. Saavuttaessa kolmanteen liikenneympyrään ollaan jo aivan kaupungin keskustassa. Sen keskellä on Emil Cedercreutzin veistos Muotoja - Former.


  Harjavallan pikkukaupungin läpi virtaava Kokemäenjoki hallitsee Harjavallan luonnonläheistä kuvaa. Voimalaitoksen pato leikkaa joen luoden kauniin järvimaiseman kaupungin kohdalla. Toisen liikenneympyrän läheisyydessä, kaupungintalon edustalla, on vuodesta 1969 lähtien komeillut Emil Cedercreutzin pronssinen Kyntäjä-patsas. Veistokset osoittavat, että kuvanveisto liittyy oleellisesti Harjavaltaan.

Emil Cedercreuzin museo

  Upealla paikalla Kokemäenjoen varrella Harjavallassa sijaitseva Emil Cedercreutzin museo on ainutlaatuinen yhdistelmä taidetta ja satakuntalaista kulttuurihistoriaa.

  – ” Hyvin usein kuultu huudahdus museon käytävillä on ’En olisi ikinä uskonut!’”, kuvailee Harjavallan museotoimenjohtaja Henry Flinkman tyypillistä asiakasreaktiota.


Emil Cedercreuzin veistossali / ateljee

  Museon perustana toimii vapaaherra Emil Herman Robert Cedercreutzin (1879–1949) elämäntyö. Emil Cedercreutzia on pidetty aikansa parhaana suomalaisena siluettitaiteilijana. Tämän lisäksi hän oli myös tuottelias kuvanveistäjä, innokas taiteen kerääjä, eläinsuojelutyön pioneeri ja satakuntalainen kulttuurivaikuttaja. Oman taiteellisen tuotantonsa lisäksi Cedercreutz avasi ikkunoita oman kotimaakuntansa henkiseen ja aineelliseen perintöön, sekä laajemmin eurooppalaiseen kulttuuripiiriin.

  Rakkaus Satakuntaan syttyi Emilissä jo lapsena, kun hän avusti maatöissä kotonaan Köyliön kartanon mailla. Emil Cedercreutz kuvasikin taiteessaan myöhemmin mieluusti erityisesti hevosia, maatyötä ja maaseudun arkielämää.

  Ruotsinkieliseen sivistyneistöön kuuluneilla Cedercreutzeilla oli myös kansainvälisiä kontakteja. Elävä yhteys Eurooppaan säilyi ja syveni Emilillä koko elinajan. Emil Cedercreutzia onkin kutsuttu ”Satakunnan eurooppalaiseksi”. Kaikesta huolimatta Emil oli kuitenkin koko ikänsä myös kansallismielinen kansanmies.

  Harjavaltaan Emil Cedercreutz asettui vuonna 1914, jolloin valmistui myös kodikas ja omaperäinen taiteilijakoti Harjula Kokemäenjoen rantatöyräälle. Harjula on yksi Cedercreutzin elämäntyön helmistä, monista eri osista ja elementeistä rakennettu koti ja jugend-henkinen kokonaistaideteos.

  Emil Cedercreutzin museo kätkee sisäänsä Harjulan lisäksi laajan Satakunta-painotteisen kansatieteellisen osaston, Suomen kuvataiteen kultakauteen keskittyvän taidekokoelman, siluettitaideosaston, taiteilijan omaa tuotantoa esittelevän veistoshallin ja tasokkaat vaihtuvat näyttelyt. Vuositasolla museossa vierailee hieman alle 10 000 kävijää. Ja monet heistä palaavat uudelleen!

Kukkilinnussa muistoja evakkotaipaleelta

  Cedercreutzin museosta keskustaan palattaessa voi tutustua toisenlaiseen historiaan. Satakunnantien varrella sijaitseva Kukkilintu on karjalainen suku-käsityö-posliinimaalaus-museo, joka kertoo Ollila-Nordling-suvun evakkotaipaleesta. Kukkilintu on karjalainen onnenlintu, joka oli suosittu aihe myös käspaikkojen eli käsipyyhkeiden koristelussa.

  Museon perustajan, Marja Siuran äidin isoisä Walfrid Ollilan ansiosta museoesineistö on harvinaisen laaja. Talvisodan syttyessä 30.11.1939 Ollila aavisti evakkotaipaleen olevan edessä, ja alkoi heti lähettää koti-irtaimistoa ja tavaroita junalla Käkisalmesta sukulaistensa luo Kotkaan ja Porvooseen. Huonekalujen lisäksi hän lähetti mm. posliiniastiastoja, valokuvia, vieraskirjoja, tauluja ja albumeja. Viiden päivän kuluttua aikaa lähtöön annettiin kaksi tuntia, ja silloin mukaan pystyi ottamaan vain sen, minkä jaksoi kantaa.

  – Minulle on sanottu, että ei kukaan muu saanut näin paljon tavaroita mukaan Karjalasta, toteaa Marja Siura.

  Evakkoon lähdettäessä Walfrid Ollilan Aino-tytär, joka oli käsityönopettaja, haali mukaansa mahdollisimman paljon keräämiään käspaikkoja. Tilaa säästääkseen hän leikkasi osasta mukaan vain niiden koristellut päät. Sukuesineistön lisäksi museossa on esillä myös näitä Aino Ollilan Karjalasta tuomia käspaikkoja.


Käspaikkoja

  Museossa on lisäksi käsityönopettajia kouluttaneen Aino Ollilan käsityöhistoriaa, käsitöitä sekä suosittuja ohje- ja mallikirjoja. Nähtävänä ovat myös Marja Siuran äidin, Helka Mustosen posliinimaalaustöitä, -välineistöä ja -malleja vuosilta 1943–1986, sekä pieni sotaosasto Satakunnan lennoston komentajaksi päätyneen isän kuvista, kunniamerkeistä ja esineistöstä.

  Säännöllistä aukioloaikaa Kukkilinnussa ei ole, mutta Siura esittelee mielellään sopimuksesta museon kokoelmia. Marja Siuran tavoittaa numerosta 050 348 5988.

Taidettakin lainataan kirjastosta

  Harjavallan keskustassa sijaitseva kaupunginkirjasto on vireä monen toiminnan keskus. Kirjastosta saa matkailuesitteitä ja -infoa. Samalla voi poiketa katsomaan kirjaston Artoteekin taidenäyttelyä. Mikäli joku taulu alkaa erityisesti viehättää, voi sen lainata kuukausimaksua vastaan kotiin. Jos taulu löytää seinältä pysyvän paikan, voi sen lunastaa itselleen joko kuukausimaksuilla tai kertaostona! Harjavalta oli asukaslukuunsa nähden todellinen elokuvakaupunki pari vuotta sitten. Kirjaston kotiseutukokoelmaan kuuluvat myös nämä monet Harjavallasta tehdyt elokuvat.

Uotilan tilalla kunnioitaan perinteitä

  Kokemäkijokilaakson kulttuurimaisemissa sijaitsevan Uotilan tilan nykyiset isännät viljelevät samoja peltoja, joita heidän esi-isänsä ovat viljelleet jo vuodesta 1604 alkaen. Ryhmille suunnatussa tilaesittelyssä tutustutaan satakuntalaiseen umpipihaan, salirivin huoneisiin, kalustukseen sekä vanhoihin valokuviin ja esineisiin. Lisäksi navettarakennuksen yläkerrassa on Simo-isännän keräämä vanhojen maataloustyövälineiden näyttely.


Näyttelyssä on yhteensä noin 700 erilaista esinettä kaikista omavaraistalouteen liittyvistä työvaiheista.

  Esittelyn lomassa ryhmä voi nauttia joko satakuntalaisen pitopöydän antimista, syödä kevyen lounaan tai virkistyä kahvipöydän tarjoiluista. Tilaa salirivissä on 50 hengelle. Uotilan tilan entisaikojen työmenetelmistä on tehty pienimuotoinen elokuva nimeltään ”Pellosta pöytään maasta isien”.

  Vierailuja ja mahdollisia tarjoiluja koskevat tiedustelut ja varaukset hoitaa Simo Uotila, puh. (02) 674 4940.



Tekstin kirjoittiEeva Oksman


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »