Nro 3-2010
Luokittelu: Luontokohteet ;  Kesä ;  Syksy ;  Kevät ; 
Avainsanat: luonto, melonta, Timo Lehtonen, kanootti, kajakki, melontareitti

Kiireettömästi kanootissa


kuva: Joni Rantasalo

Mielenrauhaa meloen

Alku aina hankalaa... Kunhan kyytiin pääsee kastumatta, loppu meneekin ihan itsestään. Melonnassa kinkkisin vaihe tuntuu olevan menopelin kyytiin nouseminen, mutta kun kyydissä istuu kuivana, joutuu helposti melontakärpäsen puremaksi.


  Melontakouluttaja ja -yrittäjä Timo Lehtonen tunnistaa kärpäsen puremat. Hänen asiakkaikseen tulee usein ihmisiä, jotka ovat istuneet kanootin kyydissä ehkä kerran työpaikan tyky-päivässä ja ovat pipo täynnä intoa aloittamassa uutta harrastusta. Lehtonen vakuuttaa, että melonta ei vaadi vuosikausien kuivaharjoittelua ja päämäärätietoista taitojen kerryttämistä ennen kuin vesille voi lähteä. Melonta sopii lähes kaikille.

  – Yhdelle melonta on retkeilyä, toiselle liikuntaharrastus. Joku nauttii lajin esteettisyydestä, jollekin muulle se tarjoaa mahdollisuuden mietiskelyyn, itsetutkiskeluun ja syvällisen luontosuhteen muodostamiseen. On ihmisiä, jotka nauttivat lajin vauhdikkuudesta, kuohuvista koskista ja seikkailusta ja niitäkin, joille melonta tarkoittaa kilpaurheilua.

  Olivatpa tavoitteet melonnan suhteen mitkä hyvänsä, se on helppo harrastus aloittaa. Periaatteessa melonnan aloittamiseen riittää kun on kajakki tai kanootti, mela ja liivit. Niin ja tietysti vettä. Käytännössä aloittelijan kannattaa aloittaa maltillisesti ja kokeillen, opastuksen kanssa, Lehtonen neuvoo.

  – Kannattaa esimerkiksi ensin vuokrata laitteet ja käydä melontakurssilla, joita on tarjolla ympäri Suomea.

  – Aloittelijan kannattaa myös olla rehellinen itselleen ja myöntää, että on aloittelija. Ei kannata ottaa liian vaativia välineitä eikä lähteä heti liian vaativille reiteille.

Kanootin kapean... Vai kajakkiko se onkin?


  ”Aloittamiseen riittää kun on kajakki tai kanootti”. Niin mitä? Kumpi? Eivätkö ne ole sama asia – jotain, joka tarkoittaa kaikkea vesillä liikkumiseen tarkoitettua, melalla ohjattavaa kulkuneuvoa? Ei suinkaan:

  – Kanootin ja kajakin virallinen ero on melassa. Kajakkia melotaan melalla, jonka molemmissa päissä on lapa. Kanootin melassa lapoja on vain yksi, Lehtonen neuvoo.

  – Historiallisesti kanootin ja kajakin olennaisin ero on ollut käyttötarkoituksissa. Kanootit olivat alun perin jokiolosuhteisiin ja suojaisiin järviin tarkoitettuja, avoimia ja venemäisiä kulkuneuvoja, jotka tyypillisesti olivat kahden melottavia. Kajakit oli tarkoitettu merelle jäiden sekaan, ne ovat umpinaisia ja kevyitä melottavia.

  Nyt alkaa valjeta. Lehtonen jatkaa vielä, että nykypäivänäkin välineen valinta riippuu käyttötarkoituksesta.

  – Kanoottia tai kajakkia hankittaessa kannattaa miettiä sen ensisijainen käyttö: tehdäänkö lyhyitä päiväretkiä järvellä tai merellä vai lähdetäänkö laskemaan koskia. Sama pätee välineen mittoihin: ei kannata hankkia isoa välinettä päiväretkiä varten.

  Lehtonen sanoo, että melonta on yllättäen myös halpa harrastus: perussetti, jolla silloin tällöin huvikseen melova hyvin pärjää, maksaa 1000–2000 euroa. No, köyhälle kaikki on kallista ja kieltämättä kertainvestointi vaikuttaa suurelta. Mutta toisaalta, välineiden käyttöikä on helposti 20 vuotta, joten jos ei heti toisen kerran jälkeen lyö melaa naulaan niin melontakertaa kohden hintaa ei kerry paljon. Toki, kuten muissakin lajeissa, kun taidot kertyvät, usein myös vaatimukset kovenevat ja välineisiin saa halutessaan uppoamaan suuriakin summia rahaa.

  – Ilmiö on sama kuin polkupyöräilyssä. Armeijan pyörälläkin pääsee eteenpäin ja kunto kasvaa, mutta ei se kivaa ole, Lehtonen havainnollistaa.

Suomessa meloa voi kaikkialla


  Melontaharrastuksesta innostuneelle on lottovoitto syntyä Suomeen: vettä riittää ja jokamiehenoikeudella sitä saa myös käyttää.

  – Suomessa on paljon hienoja järvireittejä ja erikoisuutemme on upea sisäsaaristo. Vielä löytyy erämaisiakin järvireittejä, esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomesta. Erämaisia jokireittejä löytyy myös Etelä-Suomesta, hän sanoo.

  Melonnan ystävän iloksi valmiit melontareitit on koottu Suomen melontareittiopas -kirjaan, jossa esitellään noin sata erilaista reittiä ja niiden vaikeusasteet. Lisäksi on olemassa lukuisia alueellisia reittioppaita, joita voi käyttää hyväkseen reitin suunnittelussa. Lehtonen kuitenkin muistuttaa, että oppaista ei välttämättä löydy absoluuttinen totuus. Reittiselostukset eivät aina pidä paikkaansa, sillä reitit ja vesiolosuhteet muuttuvat. Paikassa, jossa reittiselostusta tehtäessä on ollut runsaasti vettä, voi joskus myöhemmin olla kuiva maa tai päinvastoin: helpoksi merkitty koski saattaa sateisena kesänä muuttua kokemattomalle liian vaikeaksi.

  – Koski on aloittelijalle aina vaarallinen, Lehtonen muistuttaa.

– Paikalliselta melontaseuralta tai -yrittäjältä kannattaa aina kysyä alueen reiteistä. Heillä on niistä paras tieto.



Tekstin kirjoittiMatleena Ikonen


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »