Nro 4-2010
Luokittelu: Uusimaa ;  Teatterit, orkesterit ;  Aina ; 
Avainsanat: Kansallisteatteri, Aleksis Kivi, Olviretki


Harri Nousiainen ja Ville Keskilä, kuva: Tuomo Manninen

Olviretken aika Kansallisteatterissa

Aleksis Kiven vuonna 1866 kirjoittamaa Olviretki-näytelmää pidetään nykyisin olennaisena osana Kiven tuotantoa. Aikanaan tähän oluenhuuruisesta sodankäynnistä kertovaan komediaan suhtauduttiin kuitenkin torjuvasti, ja se ilmestyi vasta vuonna 1916, yli 40 vuotta kirjailija kuoleman jälkeen. Nyt Olviretki on ensimmäistä kertaa Kansallisteatterin ohjelmistossa.


  Kansallisteatterin ohjelmistopoliittisena linjana on ollut kotimaisten klassikkojen esittäminen uusina tulkintoina. Kun pääjohtaja Maria-Liisa Nevala ja dramaturgit suunnittelivat syksyn 2010 ohjelmistoa ja näytelmävalintoja, oli dramaturgi Michael Baranin mukaan tuntunut siltä, että nyt olisi Olviretken aika.

  – Löytyi ohjaaja, jolla oli mielenkiintoinen näkemys siitä, miten näytelmä voidaan esittää nykyteatterin keinoin, ja koskettaa tämän päivän katsojaa. Teemoiltaan se on sodan- ja nationalisminvastaisuudessa aina ajankohtainen, myös nyt, kuten elämään jääneillä klassikoilla on tapana olla. Näytelmä antaa mahdollisuuden näiden asioiden käsittelyyn anarkistisen huumorin keinoin, selvittää Baran Olviretken valintaa.

Huikaisevaa huumaa ja kammottavankoomisia seurauksia

  Olviretki-näytelmän tilanne on kivettynyt asemasotavaiheeseen ja sotilaat keskittyvät juopotteluun. Näin sotaretki muuttuu olviretkeksi. ”Kaikki menköön suren suuhun, kuin vaan olvi olla saa!”

  Pilaa tehdään kaikesta, mikä vain saattoi saksalaisiin liitettynä olla pyhää ja arvokasta, ennen kaikkea armeijasta ja sotilaskunniasta.

  Sotilaat Timoteus ja Titus istuvat vahdissa ja juovat urakalla kuplivaa ohranestettä, sillä oluen juonnille löytyy aina syitä: lääkkeeksi, janoon, väsymykseen ja sydänsuruihin… unohtamatta syistä painavinta: olut on jalo juoma ja siitä saa pahuksen hyvät humalat! Kapteeni Patrick saa miehet kiinni vartiossa nukkumisesta ja antaa heille julman tuomion: ei pisaraakaan olutta 12 tuntiin! Kuinka selvitä ikuisuus ilman parasta ystävää? Sotilaat Max ja Fuchs, seuranaan näkymättömät pikku-ukot, kallistelevat ahkerasti tuoppia, kielloista piittaamatta. Riipivä oluen kaipuu ajaa myös rangaistuksen saaneet kohti oluttynnyriä ja uusia juominkeja.

  Juoppohulluuden seuralaisina vilisevistä pikku-ukoista Aleksis Kivellä oli myös omakohtaisia kokemuksia. Kansalliskirjailija katsoo ihmistä suopeasti ja humoristisesti, mutta myös tarkasti. Ja vaikka sodankäynnin metodit ovat historian saatossa muuttuneet, on sodan keskiössä yhä edelleen inhimillinen kokija iloineen, pelkoineen ja suruineen.

  – Olviretkessä käsitellään vakavia ja ajankohtaisia teemoja hulvattoman komedian keinon, toteaa Baran.

Oktoberfestin tyyliin

  Kansallisteatterin esitys käyttää oivasti hyväkseen Suuren näyttämön tarjoamia taiteellisia ja teknisiä mahdollisuuksia hauskan ja ajatuksia herättävän teatteri-illan tarjoamiseen. Puitteet tapahtumille luo Oktoberfestin karnevaalimaailma, jossa Kiven muheva kieli soljuu kuin ohraneste tuopissa.

  – Teksti noudattaa Kiven alkuperäistä säilyttäen sen kielen, mutta tekstiä on lyhennetty. Tulkinta on kuitenkin ohjaaja Jukka Rantasen ja se sisältää aivan varmasti omia painotuksia ja jotain omaperäistä, kertoo Michael Baran.

  Baranin mukaan Kansallisteatterin syksyn ohjelmisto sisältää hyvinkin erityyppisiä näytelmiä ja esityksiä, joita yhdistää pyrkimys korkeaan taiteelliseen tasoon ja yleisön koskettamiseen. Suuren näyttämön esitykset on suunnattu laajemmalle yleisöpohjalle kuin esimerkiksi pienimmän näyttämön Omapohjan esitykset.

  Michael Baran suosittelee näytelmää kaikille avoimen mielen omaaville katsojille pieniä lapsia lukuun ottamatta.

  Olviretkessä nähdään Kansallisteatterin näyttelijöistä Jani Karvinen, Petri Liski, Pirjo Luoma-aho, Markku Maalismaa, Harri Nousiainen, Ilja Peltonen, Heikki Pitkänen, Antti Pääkkönen ja Kristo Salminen. Kansallisteatterin komppaniaa ovat vahvistamassa vierailevat näyttelijät Ville Keskilä, Pete Lattu, Emilia Sinisalo, Aki Suzuki, Ariyuki Suzuki ja Valtteri Tuominen. Esityksen visuaalinen suunnittelu on Janne Siltavuoren käsialaa.



Tekstin kirjoittiEeva Oksman


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »