Nro 4-2013
Luokittelu: Varsinais-Suomi, Satakunta ;  Alue-esittelyt ;  Nähtävyydet ;  Aina ; 
Avainsanat: Rauma, Pyhän Ristin kirkko, Soilikki Vainiomäki, Seppo Sattilainen, Jukka Ritakorpi, Vesa Heino


Keskiaikainen alttarikaappi pohjoislaivan itäseinällä on eversti Michael Jordanin lahjoitus vuodelta 1629. Se on todennäköisesti preussilainen ja peräisin 1440-luvulta. Vuodesta 2012 asti se on kaunistanut kirkon kastetilaisuuksien alttaritauluna. Kuva: Pekka Lehmuskallio

Rauman Pyhän Ristin kirkko

Vuonna 2012 Rauman Pyhän Ristin kirkko täytti 500 vuotta. Juhlan kunniaksi Rauman seurakunta julkaisi kirkon arjesta ja juhlasta kertovan juhlajulkaisun Pyhä Risti. Julkaisun suunnitteli ja toimitti Rauman seurakunnan tiedottaja Soilikki Vainiomäki. Tämä artikkeli on koottu kyseisen julkaisun kirjoituksista.


Kirkon historiaa

   Ennen Pyhän Ristin kirkkoa rakennettiin vanhaan Raumaan 1400-luvun alkupuolella pieni seutukirkko. Siitä tuli Rauman kaupungin kirkko vuonna 1442, kun maamme silloinen kuningas myönsi Raumalle kaupunkioikeudet. Nykyisin tästä Pyhän Kolminaisuuden kirkosta on enää jäljellä rauniot, koska kirkko tuhoutui tulipalossa vuonna 1640.

  Rauman kaupungin perustamisen aikoihin Fransiskaanien saarnaveljestö asettui Raumanjoen pohjoisrannalle. Harmaiden veljesten fransiskaaniluostarin yhteyteen rakennettiin kirkko, joka vihittiin käyttöön syyskuussa 1512. Luostarikirkko jatkoi aikanaan toimintaansa luterilaisena Pyhän Ristin kirkkona.

  Uskonpuhdistuksen yhteydessä 1538 luostari lakkautettiin ja munkit karkotettiin Raumalta. Fransiskaaniveljien käytössä ollut Pyhän Ristin kirkon sakasti on nimetty heidän muistokseen Harmaiden veljesten sakastiksi vuonna 2011.

Kirkon vihkiminen ja vihkiristi

  Julkaisussa Rauman seurakunnan kirkkoherra Seppo Sattilainen kertoo mielenkiintoisella tavalla kirkon vihkimisestä: ”Piispa Arvid Kurki oli saapunut Turusta delegaatioineen Raumalle syyskuussa 1512. Kyse ei liene ollut mistään pikkuvisiitistä. Oli vihittävä kirkko. Muutaman sadan ihmisen kaupunkiin oli valmistunut ja toinen kivikirkko, mikä oli eittämättä melkoisen ponnistuksen tulos.

  Fransiskaaniveljet olivat paikkakunnan suosiollisella avustuksella onnistuneet ponnisteluissaan ja lopputuloksena oli konventin käyttöön valmistunut pyhättö. Seurakunnalla oli toki oma kivikirkko vain puolen kilometrin päässä, mutta raumalaiset olivat nähneet veljien asian tärkeäksi ja tukeneet hanketta monin tavoin: olemalla myötämielisiä, työllä ja lahjoituksilla.

  Itse messu oli niin juhlava kuin pitikin. Kynttilät loivat valoaan valkeaksi kalkitussa kirkossa. Suitsutuksen savu kiemurteli ylös holvin hämärään. Vaikka veljestö ei koostunut varsinaisista laulumiehistä, sen kuoro oli koko vuoden harjoitellut ankarasti. Tuloksena oli kauniisti soiva gregoriaaninen messu, johon Turusta tulleet jykevä-ääniset liturgiapapit antoivat kantavan raamin. Vaikka kirkko oli tungokseen asti täynnä, äänet kiirivät vaivatta sopusointuisina holvissa.

  Messun ehdoton kohokohta oli kirkon vihkiminen käyttöönsä. Gregoriaanisen laulun, tekstien resitoinnin ja suitsutuksen lomassa piispa Arvid Kurki kulki avustajineen kirkossa ja latinankielisten saatesanojen säestyksellä ripsautti varpusudillaan pyhitettyä vettä eri kohtiin. Jäljempänä hipsutteli vaivihkaa fransiskaaniveli ja piirsi hiilellä merkit niihin kohtiin, joihin piispa oli vihkivettä ripsauttanut.

  Myöhemmin näihin kohtiin maalattiin vihkiristi. Se oli todiste jälkipolville kirkon vihkimisestä ja pyhittämisestä käyttöönsä. Se oli samalla laadun ja aitouden merkki. Vasta sen jälkeen kirkossa saatettiin viettää ehtoollista ja toimittaa muita sakramentteja. Vihkimisen jälkeen siellä ei voinut viettää mitä tahansa maallisia rientoja.

  Piispan delegaatio ei ollut pelkästään kirkollinen. Sillä oli myös valtakunnallista painoarvoa. Mukana oli seurannut Tukholmasta tullut Ruotsin valtionhoitaja Sten Sture nuorempi, jolla oli kaupungin porvareille suuri ilosanoma. Privilegiokirjeellä uusittiin kaupungille vuonna 1422 myönnetty oikeus käydä kauppaa mm. Saksasta, Räävelistä ja Ruotsista tulleiden kauppiaiden kanssa.

  14.9.1512 oli merkittävä päivä sekä kirkollisesti että yhteiskunnallisesti. Päivän antina saatua kumpaakin perintöä on kannettu kunnialla tähän päivän saakka”.

Kirkon urut julkisivultaan yksi Suomen kauneimmista

  Pyhän Ristin kirkon nykyiset urut korvasivat 1600-luvulta peräisin olleen vanhan, liian heikkoääniseksi osoittautuneen soittimen. Jukka Ritakorpi kirjoittaa:

  ”Vuonna 1786 vihittiin käyttöön uusi soitin, jonka Nils Strömbäck oli ilman virallista lupaa pari vuotta aiemmin rakentanut.

  Sähkövalo saatiin kirkkoon vuonna 1910. Ennen sähköpuhaltimia piti ilma urkupilleihin tuottaa poljettavien palkeiden kautta. Vuonna 1891 tehty suuri sisäpuolinen restaurointi oli välttämätön, koska kynttilät ja kamiinat olivat savuttaneet seinät ja katot. Urkujen rapistumisesta ja lukuisista korjauksista löytyy mainintoja 1800-luvun jälkipuoliskolta.

  Urut vaativat huoltoa ja välillä täyskorjausta. Vuonna 2009 ne on palautettu mahdollisimman alkuperäiseen asuunsa. Näin on tehty myös oikeutta Pyhän Ristin kirkon hienolle akustiikalle. Ei voi olla nöyrästi ihmettelemättä kirkon- ja urkujen rakentajia, jotka vuosisatoja sitten ovat ilman nykytekniikan keinoja pystyneet luomaan ainutlaatuisia kirkkorakennuksia ja soittimia.”

Vuosisatojen taideaarteet

  Arvokas perimä kristillisenä läsnäolon kirkkona on aistittavissa Rauman Pyhän Ristin kirkossa. Kirkossa on taidetta eri vuosisadoilta aina 1400-luvulta tähän vuosisataan asti.

  Kirkossa on fransiskaanien aikaisia seinä- ja holvimaalauksia 1400-luvulta ja lukuisia taideaarteita kuluneilta vuosisadoilta. Kirkon kuorissa olevat keskiaikaiset seinä- ja holvimaalaukset esittävät tiivistetysti koko raamatullisen pelastushistorian. Neitsyt Maria on keskeisessä osassa fransiskaanien opissa ja Pyhän Ristin kirkon holvin maalauksissa poiketen luterilaisesta näkemyksestä. Taideaarteet kertovat omaa kieltään.

Raumalaisten kotikirkko

  Pyhän Ristin kirkko on kiinteä osa raumalaista historiaa. Näin sen toteaa Rauman kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Vesa Heino omassa tervehdyksessään: ” Pyhän Ristin kirkko, fransiskaanikirkko on hengellisen elämän herättäjänä sekä henkisen ja aineellisen avun antajana jättänyt hyvän ja syvän jäljen seutumme asukkaiden elämään.”



Tekstin kirjoitti


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »